— Puussa ei ole enää montakaan, ja maan ovat oravat puhdistaneet tarkkaan, käy vaikka katsomassa.
Robby juoksi katsomaan ja hätääntyi huomatessaan, kuinka vähän pähkinöitä oli jäljellä. Hän kävi hakemassa Teddyn, ja pojat ahersivat koko iltapäivän oravien sättiessä heitä aidalta.
— Nyt meidän on pidettävä vahtia ja poimittava pähkinät heti kun niitä tippuu, muuten emme saa kuin vakallisen ja sitten kaikki nauravat meille.
— Tuhma orava, et saa pähkinöitä, minä poimin vikkelästi ja vien ne ylisille, sanoi Teddy topakasti pikku kurrelle, joka suutuksissaan pöyhisteli häntäänsä ja naksutteli.
Sinä iltana kova tuuli pudotteli sadoittain pähkinöitä, ja tullessaan aamulla herättämään poikiaan Jo-rouva sanoi reippaasti:
— Tulkaa pian, oravat ovat jo ahkerassa työssä. Saattekin puskea lujasti tänään, muuten ne vievät viimeisetkin maasta.
— Eivät kyllä vie, sanoi Robby, hyppäsi kiireesti vuoteesta, hotkaisi vähän aamiaista ja hyökkäsi pelastamaan omaisuuttaan.
Teddy lähti mukaan ja ahersi kuin pieni majava taapertaen edestakaisin milloin tyhjä, milloin täysi kori kädessään. Vakallinen oli jo viety vilja-aittaan, ja kun koulun kello soi, pojat myllersivät yhä lehtien seassa etsimässä pähkinöitä.
— Voi, isä anna minun jäädä poimimaan. Nuo oravat ryöstävät muuten kaikki minun pähkinäni. Luen sitten myöhemmin läksyt, huusi Rob juosten palavissaan kouluhuoneeseen.
— Jos olisit noussut joka aamu varhain poimimaan, niin nyt ei tarvitsisi hätäillä. Minähän puhuin siitä, mutta sinä et välittänyt. Siksi en voi antaa sinun lyödä laimin koulua. Oravat saavat tänä vuonna enemmän kuin omansa, ja sen ne ansaitsevat, sillä ne ovat olleet ahkeria. Saat vapaata viimeisen tunnin, mutta et enempää, sanoi herra Bhaer ja osoitti Robin paikalleen. Pikku mies tarttui kirjaansa ja päätti ottaa tuona luvattuna tuntina vahingon takaisin.