— Franz ehdotti sitä, ja hän oli loisto-opettaja, kertoi Nat, ja hänen sanojaan vahvisti toisten poikien myöntävä mumina, joka ilahdutti suuresti nuorta viransijaista.
Herra Bhaer laski Robin maahan, kiersi kätensä sisarenpoikansa harteille ja sanoi tyytyväisen näköisenä:
— Tämä tekee minun raskaan päiväni helpommaksi ja saa minut luottamaan teihin kaikkiin. Minua tarvitaan kaupungissa ja minun täytyy jättää teidät vielä vähäksi aikaa. Ajattelin antaa teille lupaa tai lähettää muutamia teistä kotiin, mutta jos tahdotte jäädä ja jatkaa samaan tapaan, niin minä olen iloinen.
— Me jäämme! Kyllä Franz pitää meistä huolen! kuului eri puolilta.
— Eikö äiti pian tule kotiin? kysyi Rob haikeasti.
— Me tulemme molemmat yöksi. Mutta Meg-täti tarvitsee nyt äitiä enemmän kuin te ja tiedän että mielelläsi lainaat häntä vähäksi aikaa.
— Kyllä minä, mutta Teddy on itkenyt häntä ja löi hoitajaa ja oli kauhean ilkeä, kanteli Rob aivan kuin nämä uutiset toisivat äidin heti kotiin.
— Missä minun kuopukseni nyt on? kysyi herra Bhaer.
— Dan vei hänet ulos rauhoittumaan. Nyt ei ole enää mitään hätää, sanoi Franz viitaten ikkunaan, josta näkyi Dan vetämässä Teddyä rattailla koirien hyppiessä heidän ympärillään.
— Minä en tahdo tavata häntä nyt, hän vain kiihtyisi turhaan; mutta sanokaa Danille, että minä olen jättänyt Teddyn hänen huostaansa. Te vanhemmat kyllä pidätte yhden päivän huolta itsestänne. Franz voi ohjailla teitä ja Silas hoitaa muuten taloa. Hyvästi iltaan asti.