— Hän ajattelee kurkkujaan, sanoi Ned, ja kaikkia nauratti, sillä
Pumpun viimeisin onnettomuus oli ollut perin hassu.
Hän söi salaa kaksi isoa kurkkua, tuli kipeäksi ja uskoi huolensa Nedille pyytäen tätä tekemään jotakin. Hyväluontoinen Ned määräsi vatsalle sinappihauteen ja jalkoihin kuumat silitysraudan luodit. Mutta kun sairas käytti näitä parannusvälineitä, hän unohti järjestyksen, pani jalat paksuun sinappitaikinaan ja kuumat luodit vatsalle. Pumppu-parka löydettiin aikanaan ladosta jalat rakoilla ja takki pahasti kärventyneenä.
— Olisi hauskaa kuulla vielä toinenkin tarina, sanoi Nat. Ennen kuin
Jo-rouva ehti kieltää sitä näiltä kyltymättömiltä Oliver Twisteilta,
Rob taapersi sisään peitettä laahaten ja meni suoraan äitinsä luo
kuin turvalliseen rauhansatamaan.
— Minä kuulin kamalaa melua ja tulin katsomaan mitä täällä tapahtuu.
— Luulitko etten tulisikaan sanomaan hyvää yötä, tuhmeliini? kysyi hänen äitinsä muka ankarana.
— En, mutta minä luulin, että sinusta on mukavaa, kun minä olen täällä sinun luonasi, vastasi ovela pikku mies.
— Minä näen sinut paljon mieluummin vuoteessa, mars matkoihisi vain,
Robin!
— Jokaisen joka tulee tänne, täytyy kertoa tarina, ja koska sinä et osaa, on parasta että laputat tiehesi, sanoi Emil.
— Osaanpas. Minä kerron Teddylle paljon satuja karhuista ja kuusta ja mehiläisistä, jotka osaavat puhua, penäsi Rob, joka tahtoi jäädä hinnalla millä hyvänsä.
— Kerro sitten äkkiä satusi, sanoi Dan valmistuen kantamaan hänet sänkyyn.