— Kyllä minä tiedän sen, enkä minä tieten tahtoen narraa, mutta on paljon helpompi tulla toimeen, jos ei pidä niin tarkasti kiinni totuudesta. Ennen vanhaan puhuin omiani, koska pelkäsin isää ja Nicoloa, ja nyt minulta joskus pääsee vale, kun pojat nauravat minulle. Tiedän ettei se ole oikein, mutta unohdan sen aina, sanoi Nat masentuneena.
— Pienenä minäkin valehtelin. Voi, minkälaisia hätävalheita minä keksinkään! Mutta isoäiti paransi minut siitä, ja arvaapa kuinka. Vanhempani olivat nuhdelleet, rangaisseet ja varoittaneet minua, mutta aina minä unohdin niin kuin sinäkin. Silloin sanoi vanha, rakas isoäitini: "Minä autan sinua muistamaan ja leimaan tottelemattoman kielesi." Ja sitten hän veti ulos kielen suustani ja nipisti saksillaan sen kärkeä. Se oli kamalaa, sen saat uskoa, mutta siitä oli apua. Kieleni oli arka monta päivää, ja puheeni kävi niin hitaasti, että ehdin ajatella jokaista sanaani. Sen jälkeen olin varovaisempi, ja saksien pelossa pääsin irti valehtelemisesta.
— Minulla ei ole koskaan ollut isoäitiä, mutta saatte nipistää kieleni kärkeä, jos arvelette siitä olevan apua, sanoi Nat sankarillisesti.
Herra Bhaer hymyili, mutta pudisti päätään.
— Minulla on parempi keino. Kokeilin sitä kerran hyvällä menestyksellä. Katsos, kun sinä valehtelet, minä en rankaisekaan sinua, vaan sinä saat rangaista minua.
— Kuinka? kysyi Nat hämmästyen moista ajatusta.
— Sinä saat lyödä minua oikein kunnolla; minä itse lyön harvoin.
Tuottaessasi minulle tuskaa muistat paremmin kuin jos itse kärsisit.
— Ei. Minä en ikinä voisi lyödä teitä! huudahti Nat.
— Muista sitten pitää kielesi kurissa. En minä halua, että minua lyödään, mutta kärsin mielelläni kipua, jos sillä saamme sinut lopettamaan valehtelemisen.
Ehdotus kauhistutti niin Natia, että hän varoi sanojaan ja puhui poikkeuksetta totta. Herra Bhaer oli ollut oikeassa arvellessaan Natin pitävän hänestä niin paljon, että tämä pelkäsi enemmän tuottaa hänelle kipuja kuin kärsiä niistä itse. Mutta voi, yhtenä päivänä Nat ei ollutkaan varuillaan. Joku oli näet juossut Emilin kasvimaan poikki ja taittanut sieltä parhaimmat maissit, ja kiukuissaan Emil uhkasi löylyttää Natin, jos tämä oli syyllinen. Mutta Nat kielsi ja häpesi myöhemmin tunnustaa, että oli edellisenä iltana juossut kasvimaalla Jackin ajaessa häntä takaa. Nat arveli, ettei kukaan tiennyt asiasta, mutta Tommy oli sattunut näkemään hänet ja kertoi siitä herra Bhaerin kuullen, kun Emil pari päivää myöhemmin otti puheeksi maissinsa. Koulutunnit olivat silloin juuri päättyneet ja kaikki olivat hallissa ja herra Bhaer oli istahtanut pitkään sohvaan leikkiäkseen Teddyn kanssa. Mutta kuullessaan Tommyn sanat ja nähdessään Natin punastuvan ja katsovan häneen pelästyneenä hän laski Teddyn lattialle ja sanoi: