Tajuttuaan ettei päässyt eroon vaikeasta tehtävästään, Nat halusi selvitä siitä nopeasti, veti hihan silmilleen ja iski pari kertaa niin napakasti kämmenelle, että se tuli punaiseksi.
— Eikö jo riitä? hän kysyi tukahtuneella äänellä.
— Kaksi lyöntiä vielä, kuului vastaus, ja Nat antoi ne, vaikka tuskin näki mihin ne osuivat. Sitten hän heitti viivoittimen huoneen toiseen päähän ja sulki herra Bhaerin ystävällisen käden omiensa väliin, painoi päänsä alas ja nyyhkytti katuvana ja häpeissään:
— Minä muistan nyt, muistan varmasti!
Silloin herra Bhaer kiersi toisen kätensä hänen ympärilleen ja sanoi säälivästi:
— Taidat tosiaan muistaa. Pyydä Jumalalta apua ja koeta vasta säästää meitä molempia tällaiselta kohtaukselta.
Tommy ei katsellut enempää, vaan hiipi takaisin halliin niin kiihtyneen ja totisen näköisenä, että kaikki kerääntyivät hänen ympärilleen kysymään, mitä Natille oli tehty.
Karmivasti kuiskaten Tommy kertoi mitä huoneessa oli tapahtunut, ja pojat olivat sen näköisiä kuin taivas olisi romahtamaisillaan, sillä tällainen järjestyksen kääntyminen ylösalaisin salpasi miltei hengen.
— Kerran hän pakotti minut tekemään samoin, sanoi Emil.
— Ja sinä löit häntä? Rakasta kunnon isä Bhaeria? Kautta ukkosen, tahtoisinpa nähdä sinun vielä lyövän häntä! sanoi Ned kouraisten Emilia tappelunhaluisesti.