— Tulen mielelläni! ja Daisy juoksi noutamaan hattunsa ylpeänä siitä, että yksi isoista pojista oli valinnut hänet toverikseen.
Toiset näkivät heidän lähtönsä, mutta kukaan ei seurannut heitä, sillä he tunsivat vaistomaisesti, että Daisy oli sopiva ystävä masentuneelle.
Kävely teki Natille hyvää. Kotiin palattuaan hän oli tavallista hiljaisempi, mutta hänen kasvonsa olivat iloiset, ja hän ripusteli kaikkialle tuhatkaunoseppeleitä, joita Daisy oli sitonut sillä aikaa, kun hän makasi ruohikossa satuja kertoen.
Kukaan ei maininnut sanallakaan aamullisesta tapahtumasta, mutta se painosti kaikkia, ehkä juuri siksi, ettei asiasta puhuttu. Nat yritti parastaan ja sai paljon lohtua innokkaista rukouksista, joita lähetti taivaalliselle ystävälleen, mutta myös maallisen ystävänsä kärsivällisestä huolenpidosta, eikä hän voinut ikinä koskettaa hänen hellää kättään muistamatta, että se oli auliisti kärsinyt kipua hänen takiaan.
5
PIIRAKKAPAKARI
— Mikä hätänä, Daisy?
— Pojat eivät huoli minua pelaamaan kanssaan.
— Mikseivät?
— He sanovat, etteivät tytöt osaa pelata jalkapalloa.