— Et, kultaseni! Se täytyy saada kuntoon ja siinä on ensin laitettava paikoilleen monta osaa. Lupasin Teddy-sedälle, ettet saisi nähdä sitä, ennen kuin se on kunnossa.
— Jos setä tietää siitä, silloin se varmasti on ihana! huudahti
Daisy käsiään taputtaen, sillä ystävällinen, rikas ja hauska
Teddy-setä oli lapsille kuin haltijakummi ja keksi heille aina
iloisia yllätyksiä, kauniita lahjoja ja hauskoja huvituksia.
— Kyllä hän tietää, Teddy tuli minun kanssani ostamaan niitä, ja meillä oli hauskaa valitessamme eri osia. Hän halusi, että kaikki olisi suurta ja hienoa, ja minun suunnitelmani toteutui loistavasti, kun hän oli mukana. Sinun on annettava hänelle hellin suukkosi, kun hän seuraavan kerran tulee käymään, sillä ei ole toista yhtä kilttiä setää, joka menisi ostamaan niin ihastuttavan pienen keit-. Varjelkoon! Minähän melkein jo sanoin, mitä se on! huudahti rouva Bhaer. Hän nielaisi paljastavan sanan ja alkoi tarkastella laskuja kuin peläten, että päästäisi porsaan pussista, jos vielä puhuisi. Daisy risti alistuvasti kätensä ja mietti ankarasti, mikä leikki voisi alkaa "keit"-tavulla.
Kotiin tultuaan hän tarkkaili jokaista kääröä, joka otettiin vaunuista, ja iso raskas paketti, jonka Franz kantoi suoraan yläkertaan ja piilotti lastenhuoneeseen, oli pakahduttaa Daisyn uteliaisuudesta. Jotakin hyvin salaperäistä tapahtui huoneessa koko iltapäivän, sillä Franz paukutti vasarallaan, Pöppö lyllersi ylös alas ja Jo-täti liehui kuin virvatuli kuljetellen tavaroita esiliinansa alla. Vain pikku Ted päästettiin huoneeseen, koska hän ei osannut vielä puhua selvästi. Hän leperteli iloisena ja koetti selittää, mitä ne "lakkapannit" olivat.
Daisy oli poissa tolaltaan, ja hänen jännityksensä tarttui poikiinkin, niin että he olivat hukuttaa äiti Bhaerin avuntarjouksillaan. Hän hylkäsi ne kuitenkin päättävästi vedoten heidän omiin sanoihinsa:
— Tytöt eivät voi leikkiä poikien kanssa. Tämä on Daisyn, Bessin ja minun leikkini, emmekä me halua teitä mukaan. Nuoret herrat poistuivat nöyrästi, mutta pyysivät Daisya leikkimään kanssaan mitä hän ikinä halusi ja olivat niin yllättävän kilttejä ja kohteliaita, että se hämmästytti viatonta Daisy-parkaa.
Heidän huomaavaisuutensa ansiosta Daisyn iltapäivä kului edes jotenkuten. Hän meni aikaisin nukkumaan ja valmisti seuraavana aamuna läksynsä niin ripeästi, että Fritz-setä toivoi joka päiväksi uutta leikkiä. Kohahdus kävi kouluhuoneessa, kun Daisy poistui yhdeltätoista, sillä jokainen tiesi, että nyt hän pääsi leikkimään uutta, salaperäistä leikkiään.
Monet silmäparit seurasivat Daisyn lähtöä, ja Demi oli niin ajatuksissaan, että kun Franz kysyi häneltä, missä Saharan autiomaa on, hän vastasi allapäin: "Lastenhuoneessa", ja sai koko luokan nauramaan.
— Jo-täti, nyt minä olen lukenut kaikki läksyni enkä voi odottaa enää hetkeäkään, huusi Daisy juosten rouva Bhaerin luo.
— Se onkin valmis, nyt saat tulla, sanoi Jo-täti ja lähti yläkertaan pistäen Teddyn toiseen kainaloonsa ja ompelukorin toiseen.