— En minä näe mitään, sanoi Daisy katsellen tarkasti ympäri lastenhuonetta.
— Etkö sitten kuulekaan mitään? kysyi Jo-täti tarttuen Teddyä koltusta, kun tämä tahtoi juosta huoneen toiselle puolen.
Daisy kuuli kummallista rätinää ja hiljaista porinaa aivan kuin kattila olisi kiehunut. Ääni kuului ikkunasyvennyksestä, jonka eteen oli vedetty verho. Daisy vetäisi sen syrjään, huudahti riemuissaan:
— Ah! ja jäi ihastuneena tuijottamaan — arvaatko mitä? Ikkunasyvennyksen kolmella seinämällä oli penkki; yhdellä puolen oli patoja ja pannuja, paistinvartaita ja kasareita, toisella oli pieni ruoka- ja teekalusto ja keskiosassa hella. Ei peltinen ja silmänlumetta, vaan oikea rautahella ja tarpeeksi iso, että siinä voi keittää ruokaa monellekin nälkäiselle nukelle. Mutta parasta oli se, että hellassa paloi oikea tuli, oikea höyry nousi pienen teepannun nokasta ja pienen kattilan kansi tanssi polkkaa veden kiehuessa. Ikkunasta oli otettu ruutu pois ja sen tilalle pantu peltilevy, jossa oli reikä pientä savutorvea varten; ja oikea savu tuprusi ulos niin luonnollisesti, että teki ihan sydämelle hyvää. Puulaatikko ja hiiliastia olivat lieden lähettyvillä ja niiden yläpuolella oli rikkalapio, harja ja luuta; pieni torikori oli matalalla pöydällä, jonka ääressä Daisy tavallisesti leikki, ja hänen tuolinsa selustalla oli valkoinen esiliina ja lystikäs päähine. Aurinko paistoi aivan kuin sekin olisi iloinnut leikistä, hella humisi miellyttävästi, kattila höyrysi, uudet esineet välkkyivät seinällä, sievät posliinit olivat houkuttelevissa riveissä ja keittiö oli kokonaisuudessaan niin hauska ja täydellinen kuin lapsi ikinä saattoi itselleen toivoa.
Daisy seisoi ilosta mykistyneenä, ja hänen katseensa kirkastui kirkastumistaan, kun se vaelsi viehättävästä esineestä toiseen ja pysähtyi lopuksi Jo-tädin iloisiin kasvoihin.
— Voi, täti, tämä uusi leikki on ihanaa! Saanko minä ihan totta keittää tällä hellalla, pitää kutsuja ja siivota ja laittaa ihka oikean tulen? Minä pidän tästä kauheasti! Kuinka sinä keksitkin tällaista?
— Se pälkähti päähäni, kun halusit tehdä piparkakkuja Pöpön kanssa, sanoi rouva Bhaer käsivarsi Daisyn ympärillä, ja tyttö hyppi kuin olisi halunnut lähteä lentoon. — Tiesin, ettei Pöppö antaisi sinun kovin usein sotkea keittiötään eikä yläkerran takkatulikaan olisi turvallinen, siksi päätin etsiä pienen lieden voidakseni opettaa sinua keittämään. Se kun on sekä hauskaa että hyödyllistä. Kiertelin leikkikalukaupoissa, mutta kaikki isot liedet maksoivat niin paljon, että olin jo luopua koko asiasta, mutta sitten tapasin Teddy-sedän. Heti kun hän sai kuulla, millä asialla olin, hän tarjoutui avuksi ja halusi ostaa isoimman leikkiuunin jonka löysimme. Minä kieltelin, mutta hän vain nauroi ja kiusoitteli minun nuoruudenaikaisella keittotaidollani ja sanoi, että minun pitää sinun jälkeesi opettaa aikanaan myös Bessiä, ja hän osti kaikenlaisia pieniä, sieviä kapineita "keittoluokkaani" varten, joksi hän sitä sanoi.
— Hauskaa, että tapasit hänet! sanoi Daisy, kun Jo-rouva lakkasi nauramasta hauskalle ostosmatkalleen.
— Sinun täytyy olla oikein ahkera, että opit valmistamaan erilaisia leivonnaisia, sillä Teddy-setä lupasi tulla usein teelle, ja hän odottaa saavansa jotain erityisen hyvää.
— Tämä on maailman ihanin keittiö ja minä puuhailen täällä mieluummin kuin teen mitään muuta. Saanko opetella leipomaan piirakoita ja kakkuja ja keittämään ruokaa? huudahti Daisy tanssien ympäri huonetta toisessa kädessä kasari ja toisessa pieni hiilihanko.