— Saanko minä kutsua Demin teelle tämän ainoan kerran, sitten minä laitan toisillekin jotain, jos he ovat kilttejä, ehdotti Daisy innostuneena.
— Mainio ajatus! Tehdäänkin sinun pikku herkuistasi palkintoja kilteille pojille, sillä jokainenhan heistä haluaa vähän ylimääräistä hyvää. Jos pikku miehet ovat isojen kaltaisia, niin herkut ilahduttavat suuresti heidän mieltään, lisäsi Jo-täti nyökäten iloisesti ovelle, missä isä Bhaer seisoi huvittuneena katsomassa.
— Tuo viimeinen isku oli minulle, ja myönnän että totta se onkin. Mutta jos olisin mennyt kanssasi naimisiin keittotaitosi vuoksi, minun olisi käynyt huonosti näinä vuosina, vastasi professori nauraen ja keinutti Teddyä, joka oli pakahtua innosta kuvaillessaan äskeisiä juhlia.
Daisy esitteli ylpeänä keittiötään ja lupasi ajattelemattomasti Fritz-sedälle ohukaisia niin paljon kuin tämä jaksaisi syödä. Hän oli juuri kertomassa uudesta palkinnosta, kun pojat, Demi etunenässä, hyökkäsivät huoneeseen nuuhkien ilmaa kuin nälkäiset ajokoirat, sillä koulutunnit olivat päättyneet ja päivälliseen oli vielä aikaa, ja Daisyn paistin tuoksu johti heidät suoraan saaliille. Tuskin lie nähty ylpeämpää tyttölasta kuin Sally, kun hän esitteli kalleuksiaan ja kertoi pojille mikä näitä odotti. Useimmat heistä suhtautuivat pilkallisesti koko ajatukseen, että hän muka pystyisi valmistamaan mitään syötäväksi kelpaavaa, mutta Pumppu oli heti voitettu, ja Natillä ja Demillä oli luja luottamus Daisyn taitoihin toisten jäädessä odottavalle kannalle. Kaikki ihailivat kuitenkin keittiötä ja tutkivat kiinnostuneina uunia. Demi tarjoutui heti ostamaan padan höyrypannuksi suunnittelemaansa koneeseen ja Ned selitti, että paras ja isoin kasari kelpaisi hänelle lyijyn sulatusastiaksi, kun hän valaa luoteja, sotakirveitä ja muita kapineitaan.
Daisy oli niin kauhistunut näistä ehdotuksista, että Jo-rouvan täytyi heti paikalla säätää laki, jossa poikia kiellettiin koskemasta, käyttämästä tai edes lähestymästä tätä pyhitettyä hellaa ilman omistajan nimenomaista lupaa. Kielto lisäsi suunnattomasti lieden arvoa miesväen silmissä, varsinkin kun asetuksen rikkojalta evättäisiin palkinnoiksi luvatut herkut.
Juuri silloin soi kello, ja koko joukko lähti alakertaan päivälliselle. Ateria innoitti poikia luettelemaan, mitä Daisyn tulisi valmistaa heille, kunhan he ansaitsisivat palkintonsa. Daisy, joka luotti rajattomasti lieteensä, lupasi mitä vain, kunhan Jo-täti neuvoisi valmistusohjeet. Daisyn auliit lupaukset melkein pelottivat Jo-rouvaa, sillä monet poikien toivomuksista ylittivät hänen keittotaitonsa. Sellaisia olivat esimerkiksi hääkakku, kiillotetut suklaapallot ja erittäinkin kaalikeitto, johon kuului silliä ja kirsikoita ja jota herra Bhaer pyysi suurimpana herkkunaan; se saattoi hänen vaimonsa epätoivoon, sillä saksalainen keittotaito meni yli tämän ymmärryksen.
Daisy halusi aloittaa heti kun päivällinen oli syöty, mutta hän sai luvan siistiä vain jälkensä, täyttää kattilan valmiiksi teetä varten ja pestä esiliinansa, joka oli kuin suurten pitovalmistelujen jäljiltä. Sitten hänet lähetettiin ulos leikkimään kello viiteen asti, sillä Fritz-setä sanoi, että liian ahkera opiskelu, vaikkapa liedenkin ääressä, oli pahaksi kasvaville, ja Jo-rouva tiesi pitkästä kokemuksesta, kuinka pian uusi leikki menettää viehätyksensä, ellei sitä käytetä viisaasti.
Pojat olivat hyvin kohteliaita Daisylle sen iltapäivää. Tommy lupasi hänelle ensimmäiset hedelmät puutarhatilkustaan, vaikka niistä häthätää näkyi vasta alut; Nat tarjoutui hankkimaan hänelle polttopuut ilmaiseksi; Pumppu aivan jumaloi häntä ja Ned rupesi heti paikalla tekemään jääkaappia hänen keittiöönsä. Demi johdatti Daisyn lastenhuoneeseen yllättävän täsmällisesti juuri kun kello löi viisi. Ei ollut vielä aika aloittaa kutsuja, mutta hän pyysi hartaasti, että hänelle myönnettiin erioikeus jäädä, ja hän sytytti tulen, juoksi asioilla ja seurasi kiinnostuneena illallisensa valmistumista. Jo-rouva jakeli ohjeita ohikulkiessaan, sillä hän oli parhaillaan ripustamassa puhtaita verhoja talon kaikkiin ikkunoihin.
— Pyydä Pöpöltä kuppi hapanta kermaa, niin kakkusi kohoavat vähälläkin soodalla, kuului ensimmäinen määräys.
Demi syöksyi keittiöön ja toi kerman suu väärällä, sillä hän oli matkalla maistanut sitä ja ennusti, että kakut menisivät pilalle, jos niihin pantaisiin niin hapanta ainetta. Jo-rouva sai tästä aiheen pitää esitelmän soodan kemiallisista ominaisuuksista, Daisy ei sitä kuunnellut, mutta Demi oli korva tarkkana, ja hän ymmärsikin asian sovittaen tietonsa seuraavaan lyhyeen, mutta ytimekkääseen toteamukseen: