— Miksei muka, eihän siinä tarvita kuin vähän huutoa ja melua, puolusteli Dan.
— Minusta tuntuu, ettei Fritz-setä pitäisi siitä.
— Onko hän koskaan kieltänyt meitä leikkimästä härkätaistelua?
— Ei, ei kai, myönsi Demi.
— Ole sitten hiljaa! Ratsasta sinä, Tom, lehmän luo, tässä on punainen vaate, jota voit heilutella sen edessä. Minä autan sinua saamaan siihen liikettä. Samassa Dan hyppäsi aidan yli uuteen leikkiin innostuneena. Toiset seurasivat häntä kuin lammaslauma, Demikin istui veräjäpuulla ja katseli kiinnostuneena näytöstä.
Keltaruusu-parka ei ollut oikein hyvällä tuulella, sillä se oli äskettäin erotettu vasikastaan ja suri sitä nyt katkerasti. Se piti koko ihmiskuntaa vihollisenaan, niin kuin ymmärrettävää olikin. Kun matadori lähestyi ratsain punainen nenäliina keihäännenässä liehuen, lehmä kohotti päänsä ja päästi tilanteeseen sopivan mölähdyksen. Tommy ratsasti uljaasti sen luo, ja Toby ravasi innokkaana tervehtimään vanhaa ystäväänsä, mutta kun vapa iski läsähtäen lehmän selkään, sekä Keltaruusu että Toby närkästyivät. Aasi peräytyi kiljuen ja lehmä seisoi vihaisena sarvet ojossa.
— Hyökkää uudestaan, Tommy. Keltaruusu on julman äkäinen ja taistelee loistavasti!
Huomattuaan joutuneensa saarroksiin ja tällaisen häpäisyn kohteeksi Keltaruusu laukkasi ympäri niittyä raivostuen hetki hetkeltä enemmän, sillä mihin se kääntyikin, aina oli joku kauhea poikalapsi kiljumassa ja heiluttamassa uudenlaista ja hyvin ikäväntuntuista piiskaa. Pojilla oli hirveän hauskaa, mutta eläinparalla kurjat oltavat.
Vihdoin Keltaruusu menetti kokonaan malttinsa ja teki leikistä lopun odottamattomalla tavalla. Se kääntyi äkkiä ja syöksyi oikopäätä kohti vanhaa ystäväänsä Tobya, jonka käytös oli loukannut sitä sydänjuuria myöten. Hidas Toby peräytyi niin päistikkaa että kompastui kiveen, ja sekä ratsu että matadori lensivät maahan. Vimmastunut Keltaruusu loikkasi aidan yli ja lähti hurjasti laukkaamaan tietä pitkin poispäin.
— Ottakaa kiinni, pysäyttäkää se! Joutuin, pojat! karjui Dan ampaisten Keltaruusun perään minkä kintuista pääsi, sillä lehmä oli herra Bhaerin silmäterä, ja Dan pelkäsi, että jos sille sattuisi jotain, häneltä olisi kaikki mennyttä. Siinä kävi juoksu, meteli, huuto ja puuskutus, ennen kuin Keltaruusu saatiin kiinni. Ongenvavat olivat jääneet, Toby oli ollut taittaa jalkansa kaatuessaan, ja pojat olivat punaisia, hengästyneitä ja peloissaan. Keltaruusu-poloisen he löysivät kukkatarhasta, jonne se oli lönkyttänyt lopen uupuneena pitkästä juoksusta.