— Minä olen kuullut kaikki, Dan, ja vaikka olet taas rikkonut sääntöjä, annan sinun kuitenkin vielä kerran yrittää tehdäkseni äiti Bhaerille mieliksi.
Odottamaton armonaika sai Danin lehahtamaan tulipunaiseksi. Mutta hän peitti liikutuksensa.
— En tiennyt, että härkätaistelut ovat kiellettyjä.
— En ollut varautunut moiseen mahdollisuuteen, ja siksi niitä ei ole mainittu säännöissä, vastasi herra Bhaer hymyillen pojan tekosyylle. Sitten hän lisäsi vakavasti: — Mutta ensimmäinen ja tärkein harvoista laeistamme määrää, että Plumfieldissa kohdellaan hyvin jokaista luontokappaletta. Haluan että kaikki eläimet ovat täällä onnellisia ja rakastavat, auttavat ja palvelevat meitä yhtä alttiisti ja uskollisesti kuin mekin yritämme rakastaa, auttaa ja palvella. Meillä on usein ollut puhetta siitä, että sinä olet ystävällisempi eläimille kuin toiset pojat, ja äiti Bhaer pitää tätä ominaisuuttasi suuressa arvossa, sillä hänen mielestään se osoittaa, että sinulla on hyvä sydän. Mutta nyt tuotit meille pettymyksen. Meistä se on ikävää, sillä toivoimme, että sinä olisit yksi meistä. Yritetäänkö vielä kerran?
Dan oli tuijottanut koko ajan lattiaan ja pyöritellyt hermostuneesti sormissaan puupalikkaa, jota oli herra Bhaerin tullessa vuoleskellut, mutta kuullessaan ystävällisellä äänellä esitetyn kysymyksen hän katsoi äkkiä ylös ja sanoi kunnioittavammin kuin koskaan:
— Antakaa minun yrittää.
— Hyvä on. Ei puhuta enää asiasta. Mutta sinä niin kuin toisetkin pojat jäät pois huomiselta retkeltä ja saatte kaikki yksissä tuumin hoitaa Keltaruusu-paran taas kuntoon.
— Minä lupaan koettaa.
— Kas niin, mene nyt illalliselle ja koeta tosiaan parastasi — enemmän itsesi kuin meidän tähtemme. Sitten herra Bhaer puristi Danin kättä, ja tämä lähti alakertaan. Hyvyys oli varmaan kesyttänyt häntä enemmän kuin ankara selkäsauna, jota Pöppö oli innokkaasti suositellut.
Dan yritti parastaan muutamia päiviä, mutta tottumattomana itsekuriin hän väsyi pian ja alkoi käyttäytyä entiseen, vallattomaan tapaansa. Eräänä päivänä herra Bhaer joutui lähtemään liikeasioille, eikä koulussa ollut tunteja. Pojista se oli hauskaa ja he pelasivat innokkaasti iltaan asti, jolloin useimmat nukahtivat raskaasti kuin tukki. Danilla oli kuitenkin suunnitelma mielessään, ja jäätyään Natin kanssa kahden hän paljasti sen.