Tommy syöksyi huoneeseensa ja sukelsi vuoteeseen, jossa makasi hihittäen, kunnes jokin poltti hänen kättään. Silloin hän huomasi, että juhlasikari oli jäänyt hänen käteensä, koska hän oli sattunut polttamaan sitä silloin kun keskeytys tuli.
Sikari oli melkein lopussa ja hän aikoi juuri sammuttaa sen huolellisesti, kun kuuli hoitajattaren äänen. Tommy aavisti, että sikari kavaltaisi hänet jos sen kätkisi vuoteeseen, ja hän heitti sen sängyn alle puristettuaan sen ensin muka sammuksiin.
Demi tuli sisään hoitajattaren kanssa ja hämmästyi nähdessään Tommyn lepäävän rauhallisesti vuoteessaan.
— Ei hän äsken ollut täällä, Demi sanoi tarttuen Tommyä käsivarresta.
— Mitä onnetonta sinä taas olet keksinyt? kysyi hoitajatar pudistellen Tommyä leppoisasti, niin että tämä avasi silmänsä ja sanoi vaisusti:
— Minä käväisin vain sanomassa Natille yhden asian. Menkää nyt ja antakaa minun olla, nukuttaa kamalasti.
Hoitajatar peitteli Demin vuoteeseen ja lähti jatkamaan tarkastusta. Danin huoneessa hän näki kaksi poikaa nukkumassa rauhallisesti. — Vähän vallattomuutta vain, hän ajatteli, ja koska mitään ikävyyksiä ei ollut sattunut, hän ei puhunut asiasta rouva Bhaerille, jolla oli huolta ja vaivaa pikku Teddyn vuoksi.
Tommyä nukutti, ja käskettyään Demin pitää huolta omista asioistaan ja olla kyselemättä turhia hän kuorsasi jo kymmenen minuutin kuluttua aavistamatta lainkaan, mitä hänen sänkynsä alla tapahtui. Sikari ei ollutkaan sammunut vaan kyti, kunnes olkimatto leimahti ilmiliekkiin. Nälkäinen tuli eteni yhä, se tarttui peitteeseen, sitten lakanoihin ja vihdoin itse sänkyyn. Tommy nukkui raskaasti ja savu tuuperrutti Demin, niin ettei kumpikaan herännyt, vaikka lieskat leimusivat jo aivan heidän ympärillään.
Sinä iltana Franz oli lukenut pitkään, ja lähtiessään kouluhuoneesta hän tunsi savun hajua. Hän hyökkäsi yläkertaan ja näki paksun savupilven tupruavan käytävään vasemmanpuoleisesta huoneesta. Pysähtymättä tai kutsumatta ketään apuun hän juoksi sisään, raahasi pojat vuoteista ja kaatoi tuleen kaiken veden, mitä saatavilla oli. Liekit alenivat, mutta tuli ei sammunut, ja pojat päästivät kovan porun herättyään kylmässä eteisessä. Kohta saapui rouva Bhaerkin ja samalla hetkellä Silas hyökkäsi huoneestaan huutaen: "Tuli on irti!" niin kovaa, että koko talo heräsi. Joukko valkoisia säikähtyneitä olentoja tungeksi eteisessä, hetken aikaa kaikki olivat pakokauhun vallassa.
Pian rouva Bhaer tyyntyi. Hän pyysi hoitajatarta huolehtimaan palovammoja saaneista pojista ja lähetti Franzin ja Silaksen alakertaan hakemaan märkiä vaatteita. Niillä hän tukahdutti tulen vuoteista, matoista ja ikkunaverhoista, joista palo uhkasi levitä seiniin. Dan ja Emil tekivät työtä kuin miehet kantaen vettä kylpyhuoneesta ja repien alas palavia ikkunaverhoja.