Herra Bhaer lähti kirjoittamaan kirjettä herra Pagelle, ja pojat kerääntyivät Danin ympärille, aivan kuin hän olisi ollut lähdössä pitkälle vaaralliselle matkalle tuntemattomiin seutuihin.
— Kuinkahan sinä viihdyt siellä? aloitti Jack.
— Minä lähden pois, jollen viihdy, sanoi Dan kylmästi.
— Minne? kysyi Nat.
— Vaikka merille tai länteen, ja voinhan käväistä Kaliforniassa, vastasi Dan niin huolettomasti, että pienemmät pojat haukkoivat henkeä.
— Älä sellaisia puhu. Ole vähän aikaa herra Pagen luona ja tule sitten takaisin tänne, pyyteli Nat, jota asia kovasti painoi.
— Samantekevää mihin minä menen ja kuinka kauan olen, ja minut saa hirttää, jos ikinä palaan tänne, sinkautti Dan kiukkuisesti ja lähti kokoamaan tavaroitaan, jotka oli kaikki saanut herra Bhaerilta.
Ei hän muuta hyvästiä pojille sanonutkaan, sillä nämä olivat ladossa pohtimassa asiaa, kun hän tuli alakertaan, ja hän kielsi Natia kutsumasta heitä. Vaunut olivat oven edessä, ja rouva Bhaer tuli puhumaan Danille niin murheellisen näköisenä, että pojan sydäntä kirveli. Dan sanoi hiljaa:
— Saisinko minä sanoa Teddylle hyvästi?
— Saat toki, mene sisään ja anna suukko hänelle. Teddy ikävöi varmaan kovasti Dannyänsä.