Kukaan ei nähnyt Danin katsetta, kun hän astui kynnyksen yli, huomasi
Teddyn kasvojen kirkastuvan ja kuuli rouva Bhaerin pyytävän:
— Emmekö voisi antaa poikaparan koettaa vielä kerran, Fritz? Mutta herra Bhaer vastasi päättävästi:
— Emme, se ei olisi hyvä ratkaisu. Annetaan hänen mennä maalle, missä hän ei voi tehdä pahaa toisille, maallaolo on hänelle hyväksi, ja jonkin ajan kuluttua hän saa palata, minä lupaan sen.
— Hän on ainoa poika, jonka suhteen olemme epäonnistuneet. Olen hyvin murheellinen, sillä aioin tehdä Danista kunnon miehen.
Dan kuuli rouva Bhaerin huokauksen ja hänen teki mieli pyytää vielä armonaikaa, mutta hänen ylpeytensä ei sallinut sitä. Hän tuli ulos kova ilme kasvoillaan, hyvästeli sanaa sanomatta ja ajoi herra Bhaerin kanssa tiehensä.
Muutama päivä myöhemmin Plumfieldiin tuli herra Pagelta kirje, jossa kerrottiin Danin menestyvän hyvin. Mutta kolme viikkoa myöhemmin saapui uusi kirje, jossa ilmoitettiin, että poika oli karannut eikä hänestä ollut kuultu sen jälkeen. Kaikki olivat siitä huolissaan ja herra Bhaer sanoi:
— Ehkä minun olisi pitänyt antaa hänen koettaa vielä kerran. Mutta rouva Bhaer nyökytti tietävästi päätään ja sanoi:
— Älä sure, Fritz. Olen varma, että poika tulee kyllä takaisin.
Mutta aika kului eikä Dania kuulunut.
7