— Fritz, minä olen saanut ajatuksen, huudahti rouva Bhaer kohdattuaan miehensä kerran iltapäivällä koulun tuntien jälkeen.
— No, kerrohan, sanoi herra Bhaer odottaen huvittuneena, millainen suunnitelma hänen vaimonsa päässä oli tällä kertaa itänyt. Usein hänen ajatuksensa olivat niin lystikkäitä, että niitä oli vaikea kuunnella nauramatta, vaikka ne olivat samalla erinomaisen järkeviä ja hänen miehensä toteutti niitä mielellään.
— Daisy tarvitsee leikkitoverin, ja pojille olisi hyvä, jos täällä olisi toinenkin tyttö. Mehän uskomme, että poikia ja tyttöjä voi kasvattaa yhdessä, ja on aika toteuttaa ajatusta käytännössä. Daisy menee aivan pilalle, kun pojat vuoroin lellittelevät lapsiparkaa, vuoroin sortavat häntä kuin mitkäkin hirmuvaltiaat. Heidän täytyy oppia käyttäytymään ihmisiksi, ja tyttöjen seura on heille hyvin terveellistä.
— Olet oikeassa kuten aina. Kenet me sitten otamme? kysyi herra
Bhaer nähtyään vaimonsa silmistä, että tällä oli jo ehdotus valmiina.
— Pikku Anne Hardingin.
— Sen tytön, jota pojat sanovat Nan Nokkoseksi? sanoi herr Bhaer huvittuneena.
— Niin, hän on saanut äitinsä kuolemasta lähtien juoksennella kotona aivan omin valloin, mutta hän on liian älykäs lapsi palvelijoitten pilattavaksi. Olen pitänyt jonkin aikaa häntä silmällä, ja kun tapasin toissa päivänä hänen isänsä kaupungissa, kysyin miksi tämä ei pane Nania kouluun. Hän sanoi, että panisi heti jos löytäisi koulun, joka sopii tytölle yhtä hyvin kuin meidän koulumme sopii pojille. Nanin isä olisi varmaan iloinen, jos ottaisimme tytön tänne. Mehän voimme ajaa iltapäivällä häntä tapaamaan ja järjestää asian.
— Eikö sinulla ole tarpeeksi huolia ilman tuota pikku kiusanhenkeäkin? kysyi herra Bhaer taputtaen vaimonsa kättä.
— Ei läheskään, sanoi Jo Bhaer reippaasti. — Minä rakastan tätä työtä ja olen onnellisin, kun ympärilläni on suuri poikajoukko. Ja minä tunnen lukkarinrakkautta Nania kohtaan, sillä olin itse samanlainen pikku hurjimus ennen vanhaan. Nan on täynnä tarmoa, mutta häntä täytyy ohjata käyttämään lahjojaan, jotta hänestä tulisi yhtä herttainen tyttö kuin Daisy on. Nan on niin teräväpäinen, että hän pitäisi koulunkäymisestä, jos häntä vain oikealla tavalla ohjattaisiin. Tiedän miten hänen suhteensa olisi meneteltävä, sillä muistan, kuinka minun mainio äitini kasvatti minua, ja —
— Jos onnistut puoliksikaan yhtä hyvin kuin äitisi, voit katsoa tehneesi suurenmoisen työn, keskeytti herra Bhaer, joka oli vakaasti sitä mieltä, että hänen vaimonsa oli maailman naisista onnistunein.