— Eläköön! kiljui Tommy katonrajasta, jossa hän oli kiipeilemässä. Nan oli hänen hengenheimolaisiaan, ja Tommyllä oli iloinen aavistus tulevista kepposista.
— Minä olen hyvä lyöjä; ruvetaanko pelaamaan palloa? sanoi Nan, joka oli aina valmis syöksymään johonkin puuhaan välittämättä saamistaan kolauksista.
— Ei me nyt pelata, ja meidän puoli voittaa ilman sinuakin.
— Juoksussa minä ainakin voitan teidät, vastasi Nan ylvästellen.
— Voittaisikohan? kysyi Nat Jackilta.
— Nan on kyllä tytöksi aika hurja menemään, vastasi Jack katsellen
Nania suosiollisen alentuvasti.
— Koetetaanko? kysyi Nan.
— On liian kuuma, sanoi Tommy vetelästi.
— Mikäs Pumppua vaivaa? kysyi Nan, jonka katse oli siirtynyt nopeasti pojasta toiseen.
— Satutti vain vähän kätensä palloon, mutta Pumppuhan parkuu joka asiasta, vastasi Jack halveksivasti.