— Tai jos hän on mennyt asemalle etsimään matkatavaroitaan, arveli
Franz.
— Se on mahdotonta. Eihän hän osaa sinne, ja vaikka osaisikin, ei hän missään tapauksessa jaksaisi kantaa laukkuaan, sanoi rouva Bhaer, josta alkoi tuntua, että hänen uusi 'ajatuksensa' kävi ylivoimaiseksi toteuttaa.
— Se olisi hänen tapaistaan, sanoi herra Bhaer ja otti hattunsa mennäkseen etsimään tyttöä. Mutta samassa Jack hihkaisi ikkunan luota ja sai kaikki juoksemaan ovelle.
Ja totisesti: sieltä tuli Nan-neiti raahaten suurta, säkillä päällystettyä pahvilaatikkoa. Hän oli hikeentynyt ja likainen, mutta asteli yhä reippaasti, ja puuskutettuaan portaiden luo hän heitti kuormansa maahan helpotuksesta huokaisten, istahti sen päälle ja sanoi ristien kätensä:
— En jaksanut enää odottaa ja siksi kävin hakemassa sen.
— Mutta ethän sinä edes tiennyt mistä asemalle mennään, sanoi Tommy.
— Kyllä minä löysin tien, en minä koskaan eksy.
— Asemalle on matkaa kilometrikaupalla, kuinka sinä jaksoit?
— Kaukana se oli, mutta minä lepäsin aina välillä.
— Eikö laukku ollut hirveän painava?