Pyryharakasta tulikin kaikkien suosikki. Daisy ei koskaan enää valittanut ikävää, sillä Nan ehdotti toinen toistaan hauskempia leikkejä ja kilpaili Tommyn kanssa kepposten keksimisessä koko koulun riemuksi.
Kerran hän hautasi ison nukkensa ja unohti sen maahan koko viikoksi, ja kun hän vihdoin kaivoi nuken esiin, se oli aivan homeessa. Daisy oli onneton, mutta Nan vei nuken maalarille, joka oli talossa töissä, ja maalautti sen tulenväriseksi ja laitatti sille mustat tuijottavat silmät. Sitten hän puki sen punaiseen flanelliin ja sulkiin ja antoi sille aseeksi Nedin suurimman lyijykirveen. Intiaanipäällikkönä tuo entinen hienohelma listi poikki päät toisilta nukeilta, niin että lastenhuone aivan lainehti kuviteltua verta. Hän lahjoitti uudet kenkänsä kerjäläistytölle toivoen saavansa juosta itse paljasjaloin, mutta huomasi mahdottomaksi yhdistää mukavuuden ja ihmisrakkauden vaatimuksia, ja siitä pitäen hänen oli kysyttävä lupa, ennen kuin hän jakoi pois vaatteitaan.
Kerran hän riemastutti poikia rakentamalla kattopäreistä laivan, johon pani kaksi isoa paloöljyyn kastettua purjetta. Iltahämärissä hän sytytti purjeet ja päästi aluksensa kulkemaan alas puroa. Hän valjasti kalkunakukon leikkivaunujen eteen ja pani sen ravaamaan hirmuista vauhtia talon ympäri. Hän vaihtoi korallinauhansa neljään kissanpoikaan, joita sydämettömät pojanvintiöt olivat kiusanneet, ja hoiteli niitä monta päivää hellästi kuin äiti, voiteli niiden haavoja ihovoiteella ja syötti niitä nukenlusikalla, ja kun ne kuolivat, hän suri niitä, kunnes sai lohtua Demin parhaasta kilpikonnasta. Hän pani Silaksen tatuoimaan käsivarteensa samanlaisen ankkurin kuin tällä itsellään oli, mutta kun hän pyysi vielä sinistä tähteä kumpaankin poskeensa, Silas kieltäytyi eikä antanut periksi, vaikka tyttö maanitteli ja kiukutteli niin, että hyväsydäminen miesparka meni pyörälle päästään. Nan ratsasti talon kaikilla eläimillä Andy-hevosesta vihaiseen sikaan asti; viimeksi mainitun kiukulta hänet saatiin töin tuskin pelastetuksi. Hän oli aina epäröimättä valmis mihin ikinä pojat keksivätkin hänet usuttaa, eivätkä nämä koskaan väsyneet kokeilemasta hänen rohkeuttaan.
Nanille tuotti yhtä suurta iloa käyttää tunneilla terävää älyään ja hyvää muistiaan kuin pihalla sukkelia jalkojaan ja lystikästä kieltään. Niinpä pojat saivatkin yrittää parastaan säilyttääkseen asemansa, sillä Nan näytti, että tyttö voi selviytyä useimmista asioista yhtä hyvin kuin pojat, jopa paremminkin.
Pikku Nan tottui pian koulun ilmapiiriin ja näytti juuri sitä tarvitsevankin, sillä hän oli kuin pieni puutarha täynnä somia kukkia, jotka olivat olleet vain rikkaruohojen peitossa.
8
LEIKKEJÄ JA KEPPOSIA
Daisy ja Demi olivat täynnä päähänpistoja ja elivät omassa maailmassaan, jota kansoittivat monet rakastettavat ja eriskummaiset olennot. Niihin kuului henkieläin 'Kissihiiri Julmuri', jota kaksoset olivat pelänneet ja palvelleet pitkän aikaa. Kun tämä kummallinen otus oli heidän salaisuutensa, josta ei juuri puhuttu muille, eivät he koskaan koettaneet kuvailla sitä edes itsekseen; siksi sen vaiheilla oli hämärää arvoituksellisuutta, joka kiehtoi erityisesti Demin mieltä.
Kissihiiri Julmuri oli tavattoman oikullinen ja itsevaltainen otus, ja sen palveleminen sai Daisyn värisemään pelosta ja ihastuksesta. Hän totteli sokeasti Kissihiiri Julmurin järjettömiä vaatimuksia, jotka se tavallisesti esitti Demin suulla, sillä Demin mielikuvitus oli ehtymätön. Rob ja Teddy osallistuivat joskus juhlamenoihin ja ne olivat heistä äärettömän hauskoja, vaikkeivät he ymmärtäneet puoliakaan siitä mitä tapahtui.
Eräänä päivänä koulun loputtua Demi pudisti sisarelleen pahaenteisesti päätään ja kuiskasi: