— Kissihiiri Julmuri tarvitsee meitä tänään.
— Mitä varten? kysyi Daisy hätääntyneenä.
— Uhraukseen, ilmoitti Demi juhlallisesti. — Isolle kalliolle täytyy sytyttää tuli kello kahden aikaan, ja meidän täytyy viedä sinne ne tavarat, joista eniten pidämme — ja polttaa ne! hän lisäsi korostaen kammottavasti viimeisiä sanoja.
— Hirveätä! Minä pidän eniten niistä paperinukeista, jotka Amy-täti maalasi. Täytyykö ne polttaa? huudahti Daisy, jonka mieleenkään ei juolahtanut olla tottelematta tuon näkymättömän hirmuvaltiaan vaatimuksia.
— Joka ikinen. Minä poltan veneeni, parhaan kuvakirjani ja kaikki sotilaani, sanoi Demi järkähtämättä.
— No olkoon, minä poltan sitten. Mutta Kissihiiri on liian julma, kun se vaatii meiltä parhaat tavarat, huokasi Daisy.
— Uhratessaan on annettava juuri se, mistä eniten pitää, selitti Demi. Ajatus oli syntynyt äsken hänen kuunnellessaan Fritz-sedän kertomuksia muinaiskreikkalaisten tavoista.
— Tuleeko Robkin? kysyi Daisy.
— Tulee, ja hän tuo koko leikkikaupunkinsa. Sehän on kokonaan puusta ja palaa komeasti. Siitä tulee hieno kokko, uskotko?
Tuleva komea näytös lohdutti Daisya, ja hän söi päivällisen kuin viettäen jäähyväisjuhlaa edessään rivi paperinukkeja.