— Hellat ovat hyvät ja tulevat fifään. Kaikki on valmifta.
Pojatkin olivat pukeutuneet tilaisuuden kunniaksi; kaikilla oli korkea paperikaulus, musta hattu ja kädessä kirjava valikoima käsineitä, sillä he olivat huomanneet tämän yksityiskohdan niin myöhään, ettei kukaan ollut löytänyt yhtenäistä hansikasparia.
— Hyvää päivää, rouva, sanoi Demi niin möreästi, että hänen äänensä katkesi ja tervehdys jäi kovin niukaksi.
Kaikki kättelivät ja istuutuivat niin juhlallisen näköisinä, että nuoret herrat unohtivat pian arvokkuutensa ja vääntelehtivät tuoleillaan naurusta.
— Voi älkää! huudahti rouva Smith hyvin pahastuneena.
— Ette saa tulla uudestaan jos käyttäydytte noin, lisäsi neiti Smith napauttaen hajuvesipullolla herra Bangsia, joka nauroi äänekkäimmin.
— Minkä minä sille voin, kun te olette niin hurjan näköisiä, pyrski herra Bangs epäkohteliaasti.
— Entäs sinä itse! Mutta minäpä en ole niin sivistymätön, että sanoisin sellaista. Hän ei saa tulla päivällisille, eihän, Daisy? huusi neiti Smith kiukkuisesti.
— Meidän on kai parasta tanssia nyt. Toitteko viulunne, hyvä herra? kysyi rouva Smith herra Blakelta koettaen säilyttää tyynen kohteliaisuutensa.
— Se on eteisessä, vastasi Nat ja meni hakemaan viulua.