— Hän tulee luultavasti heti takaisin, niin että paahda vain leipä ja laita kaikki valmiiksi, Hanna, sanoi Meg katsellen lahjoja, jotka olivat korissa pöydän alla odottamassa sopivaa hetkeä. — No, missä on Amyn hajuvesipullo? hän kysyi, kun ei saanut silmiinsä tuota pientä esinettä.
— Hän otti sen muutama minuutti sitten ja häipyi. Hän kai panee siihen vielä nauhan tai jonkin sellaisen, vastasi Jo, joka tanssi ympäri huonetta saadakseen jäykkyyden pois uusista tohveleista.
— Eivätkös nämä nenäliinani näytä aika sieviltä? Hanna pesi ja silitti ne, ja minä merkkasin ne kaikki itse, sanoi Beth katsellen ylpeänä vähän epätasaisia kirjaimia, joiden takia hän oli nähnyt paljon vaivaa.
— Siunatkoon tuota lasta, hän on pannut niihin 'Äiti' M. Marchin asemesta. Sehän on hassua! Jo otti yhden nenäliinan käteensä.
— Eikö se ole oikein? Minusta oli parempi panna niin, koska Meginkin alkukirjaimet ovat M.M., enkä tahdo kenenkään muun kuin äidin käyttävän niitä, sanoi Beth hätääntyneen näköisenä.
— Se on aivan oikein, tyttö kulta, ja mainio ajatus onkin — nythän ei kukaan voi erehtyä. Tiedän että äiti pitää siitä, sanoi Meg katsoen nuhtelevasti Johon ja hymyillen Bethille.
— Siinä äiti on. Äkkiä kori piiloon! huusi Jo, sillä eteisestä kuului oven paukahdus ja askelia.
Amy ryntäsi sisään ja joutui hämilleen, kun huomasi sisarten odottavan häntä.
— Missä sinä olet ollut ja mitä piilotat selkäsi taa? kysyi Meg ihmeissään, sillä päällysvaatteista näkyi, että mukavuutta rakastava Amy oli ollut ulkona näin varhain.
— Älä naura, Jo! Toivoin ettei kukaan saisi tietää siitä nyt vielä. Tahdoin vain vaihtaa pienen pulloni suurempaan ja panin siihen kaikki rahani, sillä en aio enää olla itsekäs.