Puhuessaan Amy näytti kaunista pulloa, johon hän oli vaihtanut halvemman lahjansa, ja hän näytti niin vakavalta ja nöyrältä kilvoitellessaan epäitsekkyyden tiellä, että Meg syleili häntä siinä paikassa, Jo sanoi häntä kunnon kaveriksi ja Beth juoksi ikkunan luo ja taittoi kauneimman ruusunsa koristamaan tuota komeata pulloa.
— Katsokaas, minä häpesin omaa lahjaani, kun aamulla luimme ja puhuimme hyväksi tulemisesta, ja heti noustuani juoksin vaihtamaan sen, ja olen siitä oikein iloinen, sillä nyt on minun lahjani kaunein.
Ulko-oven uusi paukahdus lennätti korin sohvan alle, ja tytöt juoksivat innokkaina aamiaispöydän luo.
— Hauskaa joulua, äiti! Monta hauskaa joulua vielä! Kiitos kirjoista. Olemme jo lukeneet vähän ja aiomme lukea joka päivä, huusivat tytöt kuorossa.
— Hauskaa joulua, tytöt. Olipa hauska että aloitte heti. Mutta minun täytyy kertoa teille jotakin ennen kuin käydään pöytään. Täällä lähellä makaa köyhä nainen sairaana vierellään vasta syntynyt pienokainen. Kuusi lasta on sykertynyt yhteen vuoteeseen pysyäkseen lämpiminä, kun puut ovat lopussa. Heillä ei ole mitään syötävää, ja vanhin poika tuli kertomaan minulle, että he kärsivät nälkää ja vilua. Tyttöseni, tahdotteko antaa aamiaisenne heille joululahjaksi?
Tytöt olivat kaikki tavallista nälkäisempiä odotettuaan lähes tunnin, ja hetkeen ei kukaan virkkanut mitään. Mutta sitä kesti vain tuokion, sitten Jo huudahti kiihkeästi:
— Mainiota että tulit ennen kuin ehdimme alkaa!
— Saanko tulla kantamaan ruokia noille pienille lapsiraukoille? kysyi Beth innoissaan.
— Minä kannan kermat ja pullat. Amy luopui sankarillisesti siitä mistä piti eniten.
Meg oli jo peittänyt puurovadin ja latonut leivät suurelle tarjottimelle.