He koettivat rauhoittua, kun äiti nousi kalpeana mutta lujana ja unohti oman surunsa suunnitellakseen kaikkien puolesta.
— Missä Laurie on? hän kysyi miettien mihin toimenpiteisiin oli ryhdyttävä.
— Tässä, tässä. Voi, antakaa minun tehdä jotakin, pyysi poika rientäen viereisestä huoneesta, jonne hän oli tahdikkaasti vetäytynyt.
— Sähkötä että tulen heti. Ensimmäinen juna lähtee varhain huomenaamulla. Matkustan sillä.
— Mitä muuta? Hevoset ovat valjaissa, voin mennä vaikka minne ja tehdä vaikka mitä, sanoi Laurie.
— Vie kirjelippu Marchin tädille. Jo, anna minulle kynä ja paperia.
Jo repi irti puhtaan lehden äsken kirjoittamastaan kertomuksesta ja työnsi pöydän äitinsä eteen. Hän ymmärsi hyvin, että äidin oli pakko lainata rahat tuota pitkiää, surullista matkaa varten, ja hän olisi ollut valmis tekemään mitä tahansa lisätäkseen isän hyväksi käytettävää summaa.
— Mene nyt, poika kulta, mutta älä aja itseäsi kuoliaaksi, se ei ole tarpeellista.
Rouva Marchin varoitus oli nähtävästi annettu kuuroille korville, sillä viiden minuutin kuluttua Laurie ratsasti nopealla hevosellaan ikkunoiden ohi kuin henkensä edestä.
— Juokse yhdistykseen, Jo, ja sano rouva Ringille, etten voi tulla. Osta matkalla tässä luettelossa mainitut tavarat. Otan ne mukaani, sillä sairaaloiden varastot ovat näin sota-aikana monesti hyvin puutteelliset. Beth, mene sinä herra Laurencen luo ja pyydä pari pulloa vanhaa viiniä. Meidän ei tarvitse hävetä, kun pyydämme sitä isää varten, hänen pitää saada parasta mitä voimme hankkia. Amy, pyydä Hannaa tuomaan alas musta matkalaukku, ja Meg voi tulla auttamaan minua tavaroiden järjestämisessä, sillä olen melkein päästäni pyörällä.