— Vie nämä vangeille ja sano, että minä tulen kohta.
Vanginvartija vie Hugon syrjään ja kertoo hänelle jotakin, sillä välin Hagar vaihtaa lasit kahteen muuhun, jotka sisältävät vaaratonta juomaa. Ferdinando, pieni vartija, vie ne pois, ja Hagar panee samaan paikkaan Roderigolle aiotun myrkyn. Hugo tulee janoiseksi laulettuaan pitkän aarian, juo myrkyn, menettää tajuntansa ja pitkällisten nytkähtelyjen ja kouristusten jälkeen kaatuu maahan ja kuolee Hagarin kertoessa hänelle tekonsa erittäin vaikuttavassa aariassa.
Tämä oli hirveän järkyttävä kohtaus, vaikka jonkun mielestä kenties pitkän irtotukan putoaminen olisi voinut pilata konnan kuoleman tekemän vaikutuksen. Hugo huudettiin esille, ja hän tuli tottuneesti taluttaen Hagaria, jonka laulua pidettiin parempana kuin koko muuta esitystä yhteensä.
Neljännessä näytöksessä esiintyi Roderigo, joka epätoivoisena oli lävistämäisillään sydämensä, koska hänelle oli kerrottu Zaran hylänneen hänet. Juuri kun tikari oli tunkeutumassa hänen rintaansa, hänen ikkunansa alta kuului vienoa laulua, jossa ilmoitettiin, että Zara oli uskollinen mutta suuressa vaarassa ja että Roderigo saattoi pelastaa hänet jos tahtoi. Ikkunasta heitettiin vankityrmän avain ja hurjan riemun valtaamana hän tempoi irti kahleensa ja syöksyi lemmittynsä turvaksi.
Viidennen näytöksen avasi Zaran ja Don Pedron välinen myrskyisä kohtaus. Don Pedro vaati, että tytär menisi luostariin, mutta tämä ei tahtonut kuulla puhuttavankaan siitä, ja laulettuaan liikuttavan rukouksen Zara oli pyörtymäisillään. Silloin Roderigo syöksyi sisään ja pyysi hänen kättään. Don Pedro kielsi, koska Roderigo ei ollut rikas.
He huusivat ja huitoivat vimmatusti, mutta eivät päässeet yksimielisyyteen, ja Roderigo oli jo kantaa uupuneen Zaran pois. Mutta silloin ujo palveluspoika astui sisään tuoden kirjeen Hagarilta, joka oli kadonnut salaperäisellä tavalla. Kirjeessä ilmoitettiin, että Hagar jätti nuorelle parille perinnöksi suunnattoman rikkauden.
Lipas avattiin, näyttämölle satoi tinarahoja, kunnes niitä kimmelsi kaikkialla. Tämä lepytti täydellisesti kovasydämisen isän: hän antoi empimättä suostumuksensa, kaikki yhtyivät riemulliseen kuoroon, ja esirippu laskeutui jättäen rakastavaiset polvilleen viehkeästi vastaanottamaan Don Pedron siunausta.
Seurasi meluisia kättentaputuksia, jotka odottamatta keskeytyivät, sillä sänky, joka toimi permantona, lysähti äkkiä kasaan ja hautasi innostuneen yleisön tyynyihin ja peittoihin. Roderigo ja Don Pedro riensivät hätään, ja kaikki vedettiin vahingoittumattomina esille, vaikka monet eivät kyenneet puhumaan naurultaan. Yleinen kiihtymys oli tuskin ehtinyt asettua, kun Hanna ilmaantui ovelle tuoden rouva Marchin terveiset ja pyytäen nuoria neitejä illalliselle.
Tämä oli yllätys, vieläpä näyttelijöillekin, ja pöydän nähdessään he katselivat toisiinsa hämmästyneinä. Oli äidin tapaista hankkia heille odottamaton kestitys, mutta näin hienoa ateriaa ei ollut nähty menneiden rikkaiden päivien jälkeen. Siinä oli jäätelöä, kakkuja ja hedelmiä ja ihania ranskalaisia suklaamakeisia sekä keskellä pöytää neljä suurta kukkakimppua.
Näky salpasi tyttöjen hengen, ja he tuijottivat ensin pöytään ja sitten äitiinsä, jota asia näytti sanomattomasti huvittavan.