— Onko tämä satua? kysyi Amy.
— Se on joulupukin työtä, tuumi Beth.
— Äiti sen on tehnyt. Meg hymyili säteilevästi huolimatta isosta harmaasta parrastaan ja mahtavista kulmakarvoistaan.
— Marchin täti on saanut kaikkien aikojen päähänpiston ja lähettänyt meille illallisen, huusi Jo ikään kuin koko juttu olisi äkkiä selvinnyt.
— Kaikki arvasivat väärin. Se on vanhalta herra Laurencelta, vastasi rouva March.
— Laurencen pojan isoisältäkö? Miten ihmeessä? Emmehän me edes tunne häntä! hämmästeli Meg.
— Hanna oli kertonut eräälle hänen palvelijalleen teidän aamiaisseikkailustanne. Hän on omituinen vanha herra, mutta tuo tapaus miellytti häntä. Hän tunsi isäni kauan sitten, ja tänään sain häneltä kohteliaan kirjelipun, jossa hän pyysi, että sallisin hänen lähettää tervehdykseksi lapsilleni vähän herkkuja päivän kunniaksi. En voinut kieltää, ja siksi saatte nyt pienen kestityksen illalla leipä- ja maitoaamiaisenne korvaukseksi.
— Poika sen pani hänen päähänsä, se on varmaa! Hän on mukava poika, ja olisi hauskaa tutustua häneen. Näyttää kuin hänkin haluaisi tehdä tuttavuutta meidän kanssamme, mutta hän on ujo, ja Meg on olevinaan niin hieno ettei anna minun puhua hänen kanssaan ohi kulkiessamme, sanoi Jo, kun vadit tekivät kierroksiaan ja jäätelö alkoi huomattavasti huveta.
— Tarkoitatteko niitä ihmisiä, jotka asuvat isossa talossa aivan vieressä? kysyi eräs tytöistä. — Äitini tuntee vanhan herra Laurencen, mutta hän on kuulemma hyvin ylpeä eikä tahdo olla missään tekemisissä naapurien kanssa. Hänen pojanpoikansa elää enimmäkseen suljettujen ovien takana, ani harvoin hän ratsastaa tai on kävelyllä kotiopettajansa kanssa, ja hänen täytyy lukea hirveän ahkerasti. Kutsuimme hänet meille tanssiaisiin, mutta hän ei tullut. Äiti sanoo, että hän on hyvin kiltti poika vaikka ei koskaan puhukaan tyttöjen kanssa.
— Meidän kissa juoksi kerran karkuun, ja hän toi sen takaisin, ja me juttelimme aidan yli ja tulimme mainiosti toimeen — puhuimme koko ajan kriketistä ja muusta sellaisesta — mutta sitten tuli Meg ja hän lähti pois. Mutta aion vielä tutustua häneen, sillä hän tarvitsee jotakin hauskaa, se on varma, sanoi Jo päättäväisesti.