— Minusta hän käyttäytyy hyvin, niin että minulla ei ole mitään sitä vastaan, että tutustutte häneen. Hän toi itse kukat, ja olisin pyytänyt hänet sisään, jos vain olisin tiennyt mitä yläkerrassa oikein oli tekeillä. Minusta hän näytti alakuloiselta mennessään pois. Omassa kodissaan hän ei varmaan kuule koskaan niin iloista hälinää.
— Olipa onni, ettet pyytänyt häntä mukaan, äiti! Jo nauroi katsellen saappaitaan. — Mutta esitetään joskus toinen kappale, jonka hän saa nähdä. Ehkä hänkin tulee näyttelemään — eikö se olisi metkaa?
— Minulla ei ole koskaan ollut tällaista kukkavihkoa. Se on ihana!
Meg katseli ihastuneena kimppuaan.
— Se on suloinen. Mutta Bethin ruusut ovat minulle rakkaammat, sanoi rouva March hyväillen vyöhönsä kiinnitettyä kuihtuvaa ruusukimppua.
Beth hiipi hänen luokseen ja kuiskasi hellästi:
— Kunpa voisin lähettää ruusuni isälle. Hänen joulunsa ei varmasti ole yhtä hauska kuin meidän.
3.
LAURENCEN POIKA
— Jo! Jo! Missä sinä olet? huusi Meg ullakon portaiden alapäästä.
— Täällä, vastasi käheä ääni ylhäältä, ja juostuaan portaat ylös Meg näki sisarensa, joka istui vanhalla kolmijalkaisella sohvalla päivänpaisteisen ikkunan edessä kääriytyneenä suureen huiviin ja luki 'Redcliffen perillistä' mutustaen omenoita ja vuodattaen runsaita kyyneliä.