— Hiljaa, hän voi kuulla. Menenkö hakemaan äitiä? sanoi Meg hätääntyneenä.
— Ei vielä. Minulla on sinulle sanottavaa, ja tahdon keventää mieleni heti. Sano minulle, aiotko mennä naimisiin tuon Rooken kanssa? Jos sen teet, et saa koskaan penniäkään minulta. Muista se ja ole järkevä tyttö, sanoi vanha rouva painokkaasti.
Nyt sattui niin että tädillä oli vallan tavaton taito herättää vastustushalua maailman sävyisimmissäkin ihmisissä. Parhaimmissakin meistä piilee hitunen kapinanhenkeä, varsinkin kun olemme nuoria ja rakastuneita. Jos Marchin täti olisi pyytänyt Megiä ottamaan vastaan John Brooken tarjouksen, tyttö olisi luultavasti selittänyt sen olevan aivan mahdotonta, mutta kun häntä jyrkästi käskettiin olemaan välittämättä miehestä, vaikutus oli aivan päinvastainen ja Meg päättikin ruveta pitämään hänestä. Sekä vastustushalu että uinuva rakkaus tekivät päätöksen helpoksi, ja koska Meg oli hyvin kiihtynyt, hän vastusti vanhaa rouvaa tulisesti ja urhoollisesti.
— Minä menen naimisiin kenen kanssa tahdon, täti, ja te voitte jättää rahanne kenelle suvaitsette, hän sanoi keikauttaen päättävästi niskaansa.
— Kuulkaahan vain! Tuolla tavallako sinä seuraat neuvojani, hyvä neiti? Muista minun sanoneen että kadut sitä vielä.
— Ei se ainakaan pahempaa ole kuin muutamien elämä kolkoissa isoissa taloissa, vastasi Meg.
Marchin täti pani silmälasit nenälleen ja katseli tyttöä, sillä hän ei ollut koskaan nähnyt häntä mokomalla tuulella. Megkin ihmetteli itseään, mutta samalla hän tunsi olevansa voimakas ja riippumaton ja iloitsi saadessaan osoittaa, että hänellä oli oikeus rakastaa Johnia.
Täti huomasi aloittaneensa väärästä päästä ja teki lyhyen äänettömyyden jälkeen uuden hyökkäyksen sanoen niin lempeästi kuin osasi:
— Kas niin, Meg kulta, ole nyt järkevä ja seuraa neuvoani. Tarkoitan parastasi, enkä tahtoisi että turmelet koko elämäsi tekemällä alussa erehdyksen. Sinun pitää päästä hyviin naimisiin ja auttaa perhettäsi. Sinun velvollisuutesi on ottaa rikas mies, ja on hyvä että joku saa sinut ymmärtämään sen.
— Isä ja äiti eivät ajattele niin, he pitävät Johnista, vaikka hän onkin köyhä.