— Tahtoisin asua Italiassa ja elellä omalla tavallani.
Jon teki kovasti mieli kysyä, mikä tämä 'oma tapa' oli, mutta nuo mustat kulmakarvat näyttivät rypistyessään melkein uhkaavilta, ja Jo muutti puheenaihetta ja sanoi lyöden tahtia jalallaan:
— Tuolla viereisessä huoneessa on hyvä piano. Miksi et mene tanssimaan?
— Menen kyllä, jos sinä tulet mukaan, vastasi poika ja teki hienon kumarruksen.
— En voi tulla, lupasin Megille etten tanssi, koska —
Jo pysähtyi ja näytti epäröivän, kertoisiko vai purskahtaisiko nauruun.
— Koska mitä? kysyi Laurie uteliaasti.
— Etkö sano kenellekään?
— En kenellekään.
— No niin, minulla on paha tapa seisoa uunin edessä ja poltan usein hameeni, ja niin kävi tämänkin. Se on kyllä kauniisti korjattu, mutta parsimus näkyy sittenkin, ja Meg käski minun istua aloillani, niin ettei kukaan näkisi. Naura vain, jos sinua haluttaa. Tiedän kyllä, että se on hassua.