— Varjelkoon, sitä et tee! Et saa pyytää ketään etkä kertoa kenellekään. Tuo päällyskenkäni tänne ja pane tanssikengät vaatteittemme joukkoon. Heti kun illallinen on ohi, saat ruveta odottamaan Hannaa. Tule heti sanomaan minulle, kun hän on täällä.
— Nyt juuri mennään illalliselle. Minä jään sinun luoksesi.
— Ei, hyvä tyttö, mene ruokasaliin ja tuo minulle kahvia. Olen niin väsynyt etten voi liikahtaa paikaltani.
Ja Meg nojasi taaksepäin kätkien huolellisesti päällyskenkänsä, ja Jo lähti retkeilemään ruokasalia kohti. Hän löysi sen eksyttyään ensin varastokomeroon ja avattuaan oven huoneeseen, jossa vanha herra Gardiner nautti pientä yksityiskestitystä. Hän teki hyökkäyksen pöytään ja varasi itselleen kupin kahvia, jonka hän suoraa päätä kaatoi päälleen saaden pukunsa etuosan yhtä surkeaan kuntoon kuin takaosa oli.
— Voi kauhistusta, minkälainen hutilus olen, huudahti Jo ja turmeli
Megin hienon hansikkaan pyyhkimällä pukuansa siihen.
— Voinko auttaa sinua? kysyi ystävällinen ääni, ja siinä seisoi Laurie toisessa kädessään täysi kahvikuppi, toisessa lautasellinen jäätelöä.
— Koetin viedä jotakin Megille, joka on hyvin väsynyt, ja joku tyrkkäsi minua, ja tässä nyt seison vallan taivaallisessa tilassa, vastasi Jo katsellen epätoivoissaan pilaantunutta pukuaan ja Megin kahvinväristä käsinettä.
— Sepä harmillista! Katsoin juuri, voisinko tarjota näitä jollekin.
Saanko viedä ne sisarellesi?
— Oi, paljon kiitoksia! Minä näytän missä hän on. En tarjoudukaan viemään niitä itse, tekisin vain uusia tyhmyyksiä.
Jo näytti tietä, ja Laurie toi pienen tarjoilupöydän, meni hakemaan uuden annoksen kahvia ja jäätelöä ja käyttäytyi niin luontevasti ja huomaavaisesti, että itse vaativa Megkin antoi hänestä lausunnon: "Hieno poika". Suklaamakeiset, joiden ympärille oli kääritty runonpätkiä, tuottivat heille paljon hauskuutta, muutamia muita nuoria osui joukkoon, ja he leikkivät juuri innoissaan 'huhu kiertää'-leikkiä, kun Hanna ilmestyi ovelle. Meg unohti jalkansa ja nousi niin äkkiä että hänen täytyi tuskasta parahtaen nojata Johon.