— Hän hyppi tanssiessaan kuin heinäsirkka. Laurie ja minä emme voineet olla nauramatta. Kuulitko kuinka nauroimme?
— En, mutta se oli hyvin ilkeätä. Missä ihmeessä piileksit koko ajan?
Jo kertoi seikkailunsa, ja hänen lopettaessaan he olivat perillä. Sanottuaan Laurielle suuret kiitokset ja hyvää yötä he yrittivät hiipiä sisään hiljaa kuin hiiret, mutta heti kun ovi narisi, ponnahti kaksi pientä yömyssyä pystyyn ja kaksi unista, mutta innokasta ääntä huudahti:
— Kertokaa tanssiaisista!
Vaikka se Megin mielestä olikin 'kovin tahditonta', Jo oli säästänyt muutamia suklaamakeisia pikkutytöille, ja kuultuaan illan merkillisimmät tapahtumat nämä pian tyyntyivät ja nukahtivat.
— Tuntuu tosiaankin kuin olisin ylhäinen nuori neiti, kun olen saanut ajaa vaunuissa kotiin tanssiaisista ja istun nyt aamupuvussa kamarineitini palveltavana, sanoi Meg Jon vuoroin hautoessa hänen jalkaansa, vuoroin harjatessa hänen tukkaansa.
— Minä en usko että hienoilla nuorilla neideillä on hitustakaan hauskempaa kuin meillä, huolimatta kärventyneistä kiharoista, yhdestä käsineestä ja liian ahtaista kengistä, jotka nyrjäyttävät nilkkamme kun olemme kyllin tyhmiä pitämään niitä.
Ja luultavasti Jo oli oikeassa.
4.