Rouva March hymyili ja aloitti heti, sillä hän oli jo vuosikausia tottunut kertomaan tarinoita pienelle kuulijakunnalleen ja tiesi mikä kiinnosti heitä.
— Oli kerran neljä tyttöä, joilla oli kylliksi ruokaa ja juomaa ja vaatteita, paljon hauskuutta ja iloja, hyviä ystäviä ja vanhemmat, jotka rakastivat heitä hellästi, ja kuitenkaan he eivät olleet tyytyväisiä.
(Tässä kuulijat vilkuilivat toisiinsa salaa ja alkoivat ommella hyvin ahkerasti.)
Nämä tytöt tekivät monta oivallista päätöstä, mutta eivät jaksaneet pitää niitä aina ja sanoivat alituisesti: "Jospa meillä olisi sitä ja sitä", tai "Jospa saisimme tehdä niin" unohtaen kokonaan mitä kaikkea heillä jo oli ja kuinka paljon hauskaa he saivat tehdä. Niinpä he kysyivät eräältä vanhalta naiselta jotakin taikakeinoa, joka tekisi heidät onnellisiksi, ja tämä sanoi: "Kuinka olette tyytymättömiä, ajatelkaa kaikkea sitä hyvää mikä teillä on ja olkaa kiitollisia siitä."
(Tässä Jo katsahti ylös ikään kuin sanoakseen jotain, mutta muutti mielensä huomatessaan, ettei kertomus vielä ollut lopussa.)
Koska he olivat järkeviä tyttöjä, he päättivät kokeeksi seurata neuvoa ja saivat nähdä pian ihmeekseen, kuinka hyvin kaikki kävi.
Yksi heistä huomasi, että raha ei voi estää surua ja häpeää tunkeutumasta rikkaaseen kotiin, toinen, että hän nautti paljon enemmän nuoruudestaan, terveydestään ja hyvästä tuulestaan kuin eräs kivulloinen, äreä vanha rouva kaikista mukavuuksistaan, kolmas huomasi, että vaikka kotityöt olivatkin ikäviä, oli vielä monin verroin raskaampaa käydä kerjäämässä päivällistään, ja neljäs ymmärsi, ettei karneolisormuskaan ollut hyvän käytöksen veroinen. Niinpä he päättivät lakata valittamasta, iloita siitä hyvästä jonka omistivat ja koettaa olla sen arvoisia, niin ettei sitä otettaisi heiltä pois. Eikä heidän varmasti koskaan tarvinnut katua sitä, että olivat seuranneet vanhan vaimon neuvoa.
— Kylläpä olet ovela, äiti, kun käännät omat kertomuksemme meitä vastaan ja tarinan asemesta annat meille saarnan, huudahti Meg.
— Minä pidän tuollaisista saarnoista. Sellaisia isäkin aina kertoi, sanoi Beth miettiväisenä ja asetti neulat Jon tyynyssä suoriin riveihin.
— Minä aion tästä lähtien olla entistä huolellisempi, sillä sain varoituksen Susien lankeemuksesta, sanoi Amy hurskaasti.