— Me tarvitsemme tuon läksyn emmekä unohda sitä. Jos unohdamme, saa äiti sanoa meille niin kuin vanha Chloe 'Setä Tuomon tuvassa': "Ajatelkaa syntejänne, lapset, ajatelkaa syntejänne", lisäsi Jo, joka auttamatta huomasi jotakin lystikästä jokaisessa saarnassa, vaikka hän kätkikin sanat aivan yhtä syvälle sydämeensä kuin muutkin.

5.

NAAPURUUTTA

— Mitä kummaa sinä puuhaat, Jo? kysyi Meg eräänä iltapäivänä, kun oli kova lumipyry ja Jo marssi eteisen läpi kumisaappaat jalassa, vanha, väljä päällystakki yllä, lakki korvilla, luuta toisessa kädessä ja lapio toisessa.

— Aion hankkia ruumiinliikuntaa, Ja vastasi silmissään kujeellinen tuike.

— Minun mielestäni kahden pitkän aamukävelyn pitäisi riittää näin kylmällä ja kurjalla ilmalla. Tule mieluummin takan ääreen, sanoi Meg, jota pelkkä ulosmenon ajatuskin värisytti.

— Kiitos neuvosta! En voi pysyä hiljaa koko päivää enkä viitsi paistattaa itseäni tulen ääressä kuin mikäkin kissamirri. Minä pidän seikkailuista ja lähden niitä etsimään.

Meg jatkoi jalkojensa lämmittämistä ja 'Ivanhoen' lukemista, ja Jo alkoi tarmokkaasti lapioida kujia. Lumi oli kevyttä, ja hän oli pian luonut puutarhan ympäri tien Bethiä ja hänen sairaita nukkejansa varten, jotta nämä kauniilla ilmalla saisivat hengittää raitista ilmaa.

Puutarha erotti Marchin ja Laurencen talot toisistaan. Seutu oli laitakaupunkia, joka suurine puutarhoineen, hiljaisine katuineen, puistoineen ja ruohokenttineen muistutti paljon maaseutua.

Pihojen välillä oli matala pensasaita. Sen toisella puolella oli Marchin vanha ruskea talo, joka näin talvisaikaan, kun sitä eivät ympäröineet kukat ja viiniköynnökset, näytti hiukan alastomalta ja rappeutuneelta. Toisella puolella oli komea kivitalo, jossa oli varakas ja ylellinen leima. Se näkyi suuresta vaunuvajasta, kasvihuoneista ja niistä hienoista esineistä, joita erotti uutimien takaa. Ja kuitenkin tämä talo näytti yksinäiseltä ja elottomalta, sillä lapset eivät ilakoineet pihamaalla, äidinkasvot eivät hymyilleet ikkunoista, ja vain harvat ihmiset kulkivat sen portaissa, tavallisesti vain vanha herra ja hänen pojanpoikansa.