Jon vilkkaalle mielikuvitukselle tuo kaunis talo oli oikea lumottu palatsi, täynnä kaikenlaisia ihanuuksia, joista kukaan ei nauttinut. Hän oli jo kauan toivonut, että pääsisi kerran näkemään tuota salaista loistoa ja tutustuisi 'Laurencen poikaan', joka näytti hyvin halukkaalta tekemään tuttavuutta mutta ei tiennyt mistä alkaa.
Tanssiaisten jälkeen naapuritalo oli houkutellut Jota entistä enemmän, ja hän oli hautonut mielessään monenlaisia suunnitelmia. Mutta poika oli viime aikoina ollut näkymättömissä ja Jo luuli jo hänen matkustaneen pois, kun hän eräänä päivänä keksi viereisen talon yläikkunassa ruskeat kasvot, jotka katselivat alakuloisina puutarhaan, missä Beth ja Amy olivat lumisotasilla.
— Tuo poika kaipaa seuraa ja hauskuutta, sanoi Jo itsekseen. — Hänen isoisänsä ei tiedä mitä hän tarvitsee ja sulkee hänet yksinäisyyteen. Hän tarvitsee nuorta iloista seuraa. Minua haluttaisi suuresti mennä sanomaan mielipiteeni vanhalle herralle.
Tämä ajatus huvitti Jota, joka harrasti uhkarohkeita tekoja ja alituisesti kauhistutti Megiä merkillisillä päähänpistoillaan. Tuuma ei unohtunut, ja tänä iltapäivänä Jo päätti koettaa mitä olisi tehtävissä. Hän näki herra Laurencen lähtevän ajelulle ja riensi pensasaidan luo, missä hän pysähtyi katsomaan vastapäistä taloa. Kaikki oli hiljaista, alempien ikkunoiden edessä verhot, palvelijat poissa eikä muuta inhimillistä olentoa näkyvissä kuin tumma kiharainen pää, joka nojautui laihaan käteen yläkerran ikkunassa.
— Siinä hän on, poikaparka! ajatteli Jo. — Yksinään ja sairaana tänä ikävänä päivänä. Se on synti ja häpeä. Minäpä heitän lumipallon ikkunaan ja houkutan hänet katsomaan ulos. Sitten sanon hänelle ystävällisen sanan.
Pian lensi ikkunaan kourallinen pehmeätä lunta, ja pää kääntyi heti.
Näkyviin tulivat kasvot, joiden välinpitämätön ilme katosi.
Jo nyökäytti päätään ja nauroi. Sitten hän heilutti luutaansa ja huusi:
— Kuinka voit? Oletko sairas?
Laurie avasi ikkunan ja vastasi käheänä kuin korppi:
— Kiitos, voin jo paremmin. Olen vilustunut ilkeästi ja istunut sisällä kokonaisen viikon.