— Minä järjestän sen parissa minuutissa. Eihän tarvitse muuta kuin ottaa rikat uunin edestä — noin, järjestää tavarat hyllyllä — noin, panna kirjat tuonne ja saappaat tuonne, kääntää sohva näin ja pöyhiä tyynyjä hiukkasen. Kas noin, nyt on kaikki hyvin.
Ja niin olikin, sillä kesken puhettaan ja nauruaan Jo oli viskellyt kaikki esineet paikoilleen ja saanut huoneen aivan toisen näköiseksi. Laurie katseli häntä ääneti ja kunnioittavasti, ja kun Jo käski häntä istumaan sohvalle, hän huokasi tyytyväisyydestä ja sanoi kiitollisena:
— Juuri tuota tarvittiin. Istuudu nyt tuohon isoon tuoliin, tee hyvin. Mitähän keksisin huvittaakseni sinua?
— Minähän tulin huvittamaan sinua. Luenko ääneen? Jo katseli nälkäisin silmin pöydällä olevia houkuttelevan näköisiä kirjoja.
— Kiitos vain, mutta olen lukenut nuo kaikki ja oikeastaan puhelisin mieluummin.
— Hyvä on, minulta riittää puhetta vaikka koko päiväksi, jos vain joku panee minut vauhtiin. Beth sanoo etten osaa koskaan lakata.
— Onko Beth se punaposkinen, joka on melkein aina kotona ja menee joskus ulos pieni kori käsivarrellaan? Laurie kysyi kiinnostuneena.
— On kyllä, se on Beth. Hän on minun lempisiskoni.
— Se kaunis on kai Meg ja kiharatukkainen Amy, niinkö?
— Kuinka olet saanut sen selville? Laurie punastui, mutta vastasi rehellisesti: