Jo antoi Laurien voittaa pelin kiitokseksi siitä, että tämä oli kiittänyt hänen Bethiään — jota oli mahdoton saada soittamaan Laurien tunnustuksen jälkeen. Niinpä Laurie sai itse tehdä parhaansa, ja hän lauloi ja soitti erittäin kauniisti, sillä hän sattui olemaan aivan erikoisen hyvällä tuulella. Kun hän oli mennyt, sanoi Amy, joka koko ajan oli ollut omissa mietteissään:
— Onko Laurie hieno poika?
— On kyllä, hän on saanut oivallisen kasvatuksen ja on hyvin lahjakas. Hänestä tulee hieno mies, jos häntä vain ei hemmotella pilalle, vastasi äiti.
— Eikö hän ole itserakas? kysyi Amy.
— Ei vähääkään, ja juuri sen tähden hän onkin viehättävä poika ja me pidämme hänestä paljon.
— Minä ymmärrän — on hienoa olla lahjakas ja etevä, mutta lahjoillaan ei saa loistaa eikä tulla itserakkaaksi, sanoi Amy miettiväisenä.
— Ne tulevat kyllä näkyviin käytöksessä ja puhetavassa, ja niille annetaan arvoa jos niiden omistaja esiintyy vaatimattomasti, sanoi rouva March.
— Yhtä vähän kuin sopii käyttää kaikkia hattuja ja hameita ja hepeniä yhtä aikaa, jotta ihmiset näkisivät että omistaa sellaisia, sanoi Jo, ja läksy päättyi nauruun.
8.