— Kuule minua hetkinen ja ole nyt järkevä tyttö, sanoi Meg tyynnyttäen. — Äiti ei halua että tulet tällä viikolla, kun kipeät silmäsi eivät vielä kestä satunäytelmän kirkasta valaistusta. Ensi viikolla voit mennä Bethin ja Hannan kanssa ja viettää oikein hauskan illan.
— Se ei ole puoleksikaan niin hauskaa kuin mennä Laurien ja teidän kanssanne. Ottakaa nyt minut mukaan, olen niin kauan saanut olla alallani yskäni tähden ja ihan kuolen, jollen nyt pääse mukaan. Sano, Meg, että saan tulla! Olen niin kiltti sitten… pyysi Amy ja loi sisareen hellyttävimmän katseensa.
— Entä jos ottaisimme hänet? En usko että äiti pahastuisi, jos pukisimme hänet hyvin, alkoi Meg.
— Jos hän tulee, minä jään kotiin, ja jos minä en tule, Laurie on pahoillaan, ja minusta olisi hyvin sopimatonta vetää Amy mukaamme, kun hän pyysi vain meidät. En olisi uskonut, että Amy viitsii tunkeutua sinne missä häntä ei kaivata, sanoi Jo tylysti, sillä hän ei olisi huolinut vaivoikseen tuota vilkasta lasta tahtoessaan itse huvitella.
Hänen äänensä ja puhetapansa ärsytti Amya, joka jo alkoi panna päällyskenkiä jalkaansa ja sanoi itsepintaisesti:
— Minä tulen mukaan, Meg sanoo että saan tulla, ja jos maksan itse, ei Lauriella ole asian kanssa mitään tekemistä.
— Sinä et voi istua meidän kanssamme, kun meillä jo on paikat. Sinun pitäisi istua yksin, ja sitten Laurie antaisi sinulle paikkansa, ja meidän ilomme on pilalla, tai hän hankkii sinulle paikan, eikä se olisi sopivaa, kun sinua kerran ei ole kutsuttu. Jää vain kiltisti kotiin, pauhasi Jo entistäkin tylympänä, sillä hän oli juuri kiireissään pistänyt neulalla sormeensa.
Amy istui lattialla toinen kenkä jalassa ja alkoi itkeä tihuuttaa. Meg koetti puhua hänelle järkeä, ja kesken kaiken kuului alhaalta Laurien ääni. Molemmat tytöt riensivät alakertaan ja jättivät Amyn huutamaan täyttä kurkkua, sillä pikku sisar unohti silloin tällöin täysikasvuiset tapansa ja käyttäytyi kuin hemmoteltu lapsi. Juuri kun seurue oli lähdössä, huusi Amy kaidepuun yli uhkaavalla äänellä:
— Tätä sinä vielä kadut, Jo March!
— Suurenmoista! vastasi Jo ja paiskasi oven kiinni.