Kun Jo sai iltasuudelmansa, kuiskasi rouva March hänelle:
— Rakkaani, älä anna auringon laskea vihasi yli! Antakaa anteeksi toisillenne, auttakaa toisianne ja alkakaa huomenna alusta.
Jo olisi tahtonut painaa päänsä äidin rinnalle ja itkeä pois surunsa ja vihansa, mutta itkeminen olisi ollut heikkouden merkki, ja hän tunsi kärsineensä niin veristä vääryyttä ettei voinut ihan vielä antaa anteeksi. Niinpä hän räpäytti silmiään, ravisti päätänsä ja sanoi töykeästi, sillä Amy kuunteli:
— Se oli halpamainen teko eikä hän ansaitse anteeksiantoa. Niine hyvineen hän marssi makuulle, ja sinä iltana huoneessa ei kuulunut tavanomaista hilpeätä rupattelua.
Amy oli syvästi loukkaantunut kun hänen sovintoyrityksensä oli hylätty ja alkoi toivoa, ettei olisi nöyryyttänyt itseänsä. Jo oli vielä aamullakin kuin ukkospilvi, eikä mikään ottanut onnistuakseen sinä päivänä. Aamu oli purevan kylmä, hän pudotti kallisarvoisen torttunsa katuojaan, täti Marchilla oli hermokohtaus, Meg oli totinen, Beth tahtoi näyttää huolestuneelta ja alakuloiselta, ja Amy teki alituisesti huomautuksia ihmisistä, jotka aina sanoivat että pitäisi koettaa olla hyvä eivätkä kuitenkaan koettaneet, vaikka toiset näyttivät heille hyvää esimerkkiä.
— Kaikki ovat inhottavia, minä ainakin lähden Laurien kanssa luistelemaan. Hän on aina iloinen ja hauska ja saa minutkin hyvälle tuulelle, sanoi Jo itsekseen ja riensi ulos.
Amy kuuli luistinten helinää ja katsoi ikkunasta huudahtaen kärsimättömästi:
— Siinä sitä ollaan, hän lupasi ottaa minut mukaan ensi kerralla, sillä luistinkeli loppuu ihan kohta. Mutta tuollaiselta kiukkupussilta ei kannata pyytää mitään.
— Älä sano noin, sinä olit hyvin ilkeä, ja on vaikeata antaa anteeksi niin onnetonta tekoa, mutta luulen että hän on jo valmis sovintoon, jos vain osaat pyytää oikealla hetkellä, sanoi Meg. — Mene heidän jälkeensä äläkä sano mitään ennen kuin Laurie on saanut Jon hyvälle tuulelle, mene sitten sopivana hetkenä hänen luoksensa ja suutele häntä tai tee jotakin muuta ystävällistä, ja olen varma että hän suostuu sovintoon kaikesta sydämestään.
— Minä koetan, sanoi Amy, sillä neuvo miellytti häntä, ja pukeuduttuaan kiireesti hän riensi ystävysten jälkeen, jotka juuri katosivat mäen taakse.