— Ja näin ollen ylijäämänaisilla on yllin kyllin työtä pitäessään huolta avuttomista miesparoista ja heidän perheistään. Huomaan sen joka päivä yhä selvemmin ja olen iloinen, että minusta tulee ammattini takia hyödyllinen ja riippumaton vanhapiika. Nanin päättäväinen painotus sai Tomin huokaamaan.
— Olen oikein ylpeä sinusta, Nan, ja toivon sydämestäni että menestyt, sillä juuri sinunlaisiasi naisia maailmassa tarvitaan. Minustakin tuntuu joskus, kuin olisin lyönyt laimin kutsumukseni mennessäni naimisiin. Mutta velvollisuuteni näytti viittaavan tälle tielle, enkä ole siitä pahoillani, sanoi Jo levittäen syliinsä suuren ja hyvin rikkinäisen sukan.
— En minäkään. Mitähän kummaa minäkin olisin tehnyt ilman äitikultaa, lisäsi Ted syleillen äitiään niin, että molemmat hävisivät sanomalehden taa, johon Ted oli ollut vajonneena vähän aikaa.
— Kultaseni, jos pesisit kätesi silloin tällöin, niin hyväilysi olisivat vähemmän tuhoisia minun kauluksilleni. Mutta vähät siitä, tulkoot ruohotäplät kaupanpäällisiksi. Lyhykäinen 'auringonpimennys' näytti kovasti virkistäneen Jo-rouvaa, vaikka niskahiukset olivatkin tarttuneet Tedin nappiin ja kaulus oli aivan vinossa.
Samassa Josie, joka oli tutkinut osaansa parvekkeen toisessa päässä, päästi pienen parahduksen ja ryhtyi näyttelemään Julian hautaholvikohtausta niin tehokkaasti, että pojat taputtivat käsiään ja Nan mutisi: — Ihan liian kiihottavaa hänen ikäiselleen.
— Kyllä sinun varmaan täytyy alistua, Meg. Tuo lapsi on syntynyt näyttelijäksi. Emme me milloinkaan esittäneet mitään noin hyvin, emme edes 'Noidan kirousta', sanoi Jo-rouva ja heitti kirjavan sukkanipun sisarentyttärensä jalkoihin, kun tämä lyyhistyi kynnysmatolle.
— Tuo on varmaan rangaistus siitä, että minä niin kiihkeästi halusin näyttämölle silloin tyttönä. Nyt tiedän miltä äidistä tuntui. Meg-rouvan äänessä oli vähän moitetta, ja Demi kiskoi sisarensa kynnykseltä ja komensi tätä olemaan hassuttelematta.
— Laske minut, tai saatte kuulla 'Mielipuolen morsiamen' hahhahhaineen kaikkineen, huusi Josie mulkoillen Demiin kuin loukattu kissanpoika. Ja heti päästyään jaloilleen hän alkoi esittää dramaattisesti Readen kuuluisaa rouva Woffingtonia käyskellen ylväänä portaita alas Daisyn punainen huivi laahuksena perässään.
— Eikö hän ole loistava! Täällä olisi julmetun yksitoikkoista, ellei Josie pitäisi iloa yllä. Älä yritäkään tehdä hänestä mallikappaletta, sanoi Ted rypistäen kulmiaan Demille, joka kirjoitti portailla pikakirjoitusmuistiinpanoja.
— Josien pitäisi olla minun lapseni ja Robin sinun, Meg. Silloin sinun talosi olisi rauhan satama ja minun oikea hullunmylly. Minun täytyy nyt lähteä kertomaan Laurielle uutisia. Tule mukaan, Meg, pieni kävely tekee meille hyvää.