— Mitä varten?
— Pysyäkseni erilläni pahanteosta, niin, ainakin siitä syystä.
— Vai niin. Sinä olet kyllä kumma kaveri, ja tuo on kummallisinta mitä olet tehnyt, Ted huudahti hiukan pettyneenä. Mutta hän ei aikonut vielä antautua, vaan aloitti uudestaan:
— Mistä pahanteosta, Dan?
— Älä välitä siitä. Ne ovat aikamiesten asioita.
— Mutta minä haluaisin tietää, koska olen sinun toverisi ja pidän sinusta mahdottomasti. Anna tulla vain, kerro pois koko juttu. Seikkailut ovat jännittäviä. Minä olen vaiti kuin muuri, jollet tahdo muiden tietävän.
— Oletko? Ja Dan katsoi häneen arvaillen, minkä näköisiksi pojan kasvot muuttuisivat, jos hän saisi äkkiä kuulla kaiken.
— Vannon vaikka nyrkkini kautta jos tahdot. Tiedän että se on jännittävä juttu.
— Sinä olet utelias kuin tyttö. Uteliaampi ainakin kuin Josie ja —
Bess. He eivät ole koko aikana kyselleet mitään.
— He eivät välitä hurjista hommista. Heitä kiinnostavat vain kaivospuuhat ja urotyöt ja muut. Niin minuakin kyllä, se oli minusta uljas teko. Mutta sinun silmistäsi näkee, että ennen sitä on tapahtunut jotakin muuta ja minun täytyy saada tietää, kuka oli Blair ja kuka Mason, ketä lyötiin ja kuka karkasi ja kaikki muukin.