Kaikki tahtoivat tietysti kuulla hänen soittavan, ja hän näytti mielellään heille kykyään. Kun viulu — inhimillisin kaikista instrumenteista — oli laulanut kauniin sarjan sanattomia lauluja, Nat kysyi vanhoja ystäviään katsellen:
— Saanko soittaa nyt kappaleen, jonka te kaikki muistatte, vaikka ette pidä siitä yhtä paljon kuin minä.
Hän soitti saman katusävelen, jonka oli soittanut heille ensimmäisenä iltanaan Plumfieldissa. He muistivat sen ja yhtyivät laulun surumielisiin kertosäkeisiin:
"Suru sydämeni täyttää, valitan ja kärsin vain. Vanhat mielessä on seudut, soisin olla kotonain."
— Nyt on taas parempi olla, sanoi Jo, kun he kaikki marssivat mäkeä alas. — Jotkut meidän pojistamme ovat epäonnistuneet, mutta Nat ilmeisesti menestyy, ja kärsivällisestä Daisysta tulee vihdoinkin onnellinen tyttö. Natin menestys on sinun ansiotasi, Fritz. Onnittelen sydämestäni.
— Me voimme vain kylvää siemenen ja luottaa siihen, että se lankeaa hyvään maahan. Minä ehkä istutin, mutta sinä vartioit etteivät taivaan linnut syöneet siementä, ja Laurie piti huolen kastelusta. Siksi saamme jakaa sadon keskenämme ja olla tyytyväisiä vähäänkin, rakkaimpani.
— Danin kohdalla siemen taisi pudota hyvin karuun maahan. Mutta en hämmästyisi vaikka hän menestyisi paremmin kuin toiset, sillä katuva syntinen tuottaa enemmän iloa kuin kymmenen vanhurskasta, vastasi Jo unohtamatta mustaa lammastaan, vaikka koko lauma valkoisia asteli iloisesti hänen edellään.
LOPPUSANA
Väsyneellä kertojalla on suuri kiusaus lopettaa tarinansa maanjäristykseen, joka nieli Plumfieldin ympäristöineen päivineen niin syvälle maan poveen, ettei kukaan koskaan löytäisi siitä jälkeäkään. Mutta moinen melodramaattinen loppu saattaisi järkyttää ystävällisiä lukijoita, siksi hillitsen itseni ja vastaan todennäköiseen kysymykseen: "Mitä heistä lopulta tuli?" toteamalla lyhyesti, että kaikki avioliitot onnistuivat.
Pojat menestyivät kukin kutsumuksessaan, samoin tytöt, sillä Bess ja Josie saavuttivat kunniaa taiteilijoina ja löysivät aikaa myöten itselleen hyvän elämäntoverin. Nan jäi naimattomaksi, hän oli ahkera, reipas ja itsenäinen nainen ja pyhitti elämänsä kärsiville sisarilleen ja heidän lapsilleen löytäen tässä todella naisellisessa työssä pysyvän onnensa.