Nat punastui onnesta kuvitellessaan Daisya nimeilemässä N:ää ja B:tä hänen halpoihin sukkiinsa ja nenäliinoihinsa. Sillä Nat palvoi Daisya ja uneksi tulevaisuudesta, jolloin hänellä olisi soittajan paikka ja Daisy hoitaisi heidän pientä kotiaan. Jo-rouva tiesi sen. Nat ei ollut aivan se mies, jota hän olisi toivonut sisarentyttärelleen, mutta toisaalta hän tunsi pehmeän Natin tarvitsevan juuri sellaista huolenpitäjää kuin Daisy. Ilman taitavaa luotsia hänestä saattaisi tulla rakastettava, mutta vastuuton ja päämäärätön ajelehtija, jollaisia joskus näkee maailman väylillä.
Daisyn äiti asettui päättävästi vastustamaan Nat-paran haavetta. Hän oli pojalle ystävällinen, mutta tässä asiassa niin luja kuin hänen kaltaisensa lempeä sielu pystyi olemaan. Ja Nat pakeni saamaan lohdutusta äiti Bhaeriltä, joka aina otti sydämestään osaa poikiensa huoliin. Rakkausasioissa Meg-rouva oli tavallisesti sisarensa paras neuvonantaja, sillä hän nautti niistä vielä yhtä hartaasti kuin konsanaan nuorena tyttönä. Mutta Natin kohdalla hän kovetti sydämensä eikä tahtonut kuulla taivuttelun sanaakaan. Nat oli hänen mielestään liian tarmoton, ja musiikkimiehen elämä oli epävarmaa. Daisykin oli vielä nuori; asia tulisi ajankohtaiseksi vasta viiden kuuden vuoden perästä. Siinä kaikki, sillä kun pelikaaniemo ryhtyy vastarintaan, se saattaa olla hyvin tiukka, vaikka muuten olisi valmis nyppimään jälkeläistensä puolesta vaikka viimeisen höyhenensä.
Jo-rouva mietti kaikkea tätä, kun hän katseli Natia tämän keskustellessa professorin kanssa, ja hän päätti puhua avoimesti pojalle ennen tämän matkaa.
— Platon ja hänen oppilaansa lähestyvät, kaikui Teddyn kuulutus, kun herra March tuli huoneeseen mukanaan joukko opiskelijoita.
Bess meni heti hänen luokseen, sillä mummon kuoleman jälkeen isoisä oli hänen erityishuolenpitonsa kohteena. Näytti herttaiselta kun vaaleakiharainen pää kumartui hopeisen puoleen tytön vetäessä esiin isoisän lempituolin tarjoillakseen hänelle hellän innokkaasti.
— Sir, suvaitsetteko? kysyi Laurie, joka kierteli ympäriinsä sokeriastia toisessa ja kakkulautanen toisessa kädessään.
— Kiitos, tämä tyttö huolehtii minusta. Ja pastori March kääntyi Bessiin päin, joka istui hänen tuolinsa käsinojalla ja piteli maitolasia.
— Kaunis vastalause laululle, jossa sanotaan, etteivät nuoruus ja vanhus saata elää yhdessä, sanoi Laurie hymyillen edessään olevalle parille.
— Laulussa puhutaan äreästä vanhuudesta, isä. Siinä onkin aikamoinen ero, sanoi Bess nopeasti.
"Punaruusujen näetkö puhkeavan
lumihangen helmasta valkean?"