— Ja Nanille olen mielestäni löytänyt mahdollisimman sopivan lahjan, sievä se on vaikkei komea, eräänlaiset arvonmerkit, nähkääs, ja ne sopivat hyvin tohtorille, Emil sanoi ylpeästi esittäen kaksi pienen pääkallon muotoista korvarengasta.
— Kamalaa! Bess käänsi katseensa omaan kauniiseen kaulanauhaansa.
— Ei hän käytä korvarenkaita, sanoi Josie.
— Hyvä, sitten hän pistää huvikseen reiät sinun korviisi. Hänhän on silloin kaikkein onnellisin, kun saa kaivella ja koetella veitsellä kanssaihmisiään, vastasi Emil hämmästymättä. — Minulla on vielä paljon saalista arkussani teille, pojat, mutta tiesin, etten saisi hetkenkään rauhaa, ennen kuin lasti on purettu tytöille. Ja nyt kertokaa kaikki kuulumiset. Istuutuen Amyn parhaalle marmoripöydälle merimies heilutteli jalkojaan ja puhui kymmenen solmun nopeudella, kunnes Jo-täti hätisti koko joukon pitkän pöytänsä ääreen juomaan teetä Kommodorin kunniaksi.
3
JO VIELÄ KERRAN PULASSA
Monta ilon hetkeä oli Marchin perheen jäsenillä ollut vuosien varrella, mutta suurimman yllätyksen he olivat kokeneet, kun 'ruma ankanpoikanen' lopultakin osoittautui — ei kylläkään joutseneksi, vaan pikemminkin sadun kultahanheksi. Jo oli näet kymmenen vuoden kuluessa saavuttanut kirjoillaan sellaisen menestyksen, että hänen huimimmatkin unelmansa toteutuivat. Koskaan hän ei itse täysin käsittänyt, miten ja miksi näin kävi. Hän huomasi vain äkkiä olevansa kuuluisa, ja — mikä parasta — keränneensä sen verran maallista mammonaa, että vaikeudet oli voitettu ja poikien tulevaisuus turvattu.
Tämä menestys alkoi eräänä onnettomana vuotena, jolloin Plumfieldissa kaikki meni päin mäntyä. Oli tiukka aika, koulu kitui, Jo uurasti yli voimiensa ja sairastui. Laurie ja Amy matkustelivat pitkään ulkomailla, ja Bhaerit olivat liian ylpeitä pyytääkseen apua edes heiltä.
Sairasvuoteellaan Jo pohti huolissaan perheen kurjia raha-asioita, ja lopulta hän päätti turvautua viimeiseen oljenkorteen — kauan toimettomana olleeseen kynäänsä. Kun eräs kustantaja juuri silloin etsi julkaistavakseen tyttökirjoja, Jo kyhäsi käden käänteessä pienen tarinan oman sisarusparvensa nuoruudenaikaisista seikkailuista ja lähetti sen liikoja odottamatta koettelemaan onneaan.
Mutta Jon elämässä olivat vasta- ja myötämäet aina olleet jyrkkiä. Hänen ensimmäinen kirjansa, vuosikausien uurastuksen tulos, jonka piti täyttää tekijänsä suuret toiveet ja kunnianhimoiset unelmat, oli tuottanut katkeran pettymyksen. Sen sijaan tämä vaatimaton kertomus, joka oli kyhätty muutaman dollarin toivossa, joutui odottamatta myötätuuleen ja purjehti suoraan lukijain suosioon. Se toi tekijälleen runsain mitoin kultaa ja kunniaa.