Emil oli jo lähtenyt kaupunkiin laivalleen, mutta Ted viivytteli napatakseen haluamansa osoitteen, tyhjentääkseen sokeriastian ja keskustellakseen äidin kanssa, sillä näillä kahdella oli yhdessä kaikenlaisia kujeita.
Jo siivosi aina oman huoneensa ennen kuin ryhtyi työhön. Mennessään vetämään alas ikkunaverhoa hän näki nurmikolla taiteilijan piirtämässä ja vetäytyi harmissaan takaikkunalle pudistelemaan pölyhuiskuaan.
Samassa ovikello soi ja tieltä kuului pyörien ratinaa.
— Minä menen. Mary päästää heidät kuitenkin sisään, sanoi Ted ja oikoi hiuksiaan lähtiessään eteiseen.
— En ota ketään vastaan. Järjestä niin, että pääsen pakenemaan yläkertaan, kuiskasi Jo valmistautuen pakoon. Mutta ennen kuin hän ehti minnekään, ilmestyi ovelle mies kortti kädessään. Ted tervehti häntä jäykästi ja Jo kätkeytyi verhojen taa odottamaan pakotilaisuutta.
— Kirjoitan sarjaa "Lauantain pakinoihin" ja tulin ensimmäiseksi haastattelemaan rouva Bhaeria, aloitti vastatullut ammattikuntansa silkoiseen tapaan.
— Rouva Bhaer ei ota vastaan lehtimiehiä.
— Mutta minä pyydän vain muutaman minuutin, sanoi mies tunkeutuen yhä sisemmälle.
— Ette voi tavata häntä, sillä hän on ulkona, vastasi Ted todettuaan uhrin kadonneen — luultavasti ikkunasta.
— Sepä ikävää, minä tulen sitten uudestaan. Onko tämä kaunis huone hänen työkammionsa?