— Minä luulin, että hän olisi siinä kuudentoista. En minä enää tahdokaan nähdä häntä, tyttö tokaisi rehellisesti ja meni eteiseen jättäen äitinsä pyytelemään anteeksi ja sisarensa selittämään, että kuva oli "erittäin miellyttävä ja runollinen, varsinkin otsan kohdalta".
— Tulkaa, tytöt, meidän pitää lähteä, jos aiomme selvitä tästä
päivästä. Voitte jättää albuminne ja saatte ne postissa, kunhan rouva
Bhaer on kirjoittanut niihin värssyn. Olemme oikein kiitollisia.
Parhaat terveiset äidillenne, oli ikävää, ettemme tavanneet häntä.
Puhuessaan rouva Erastus Kingsbury Parlamee tuli katsahtaneeksi lukukammiolta näyttävään sivuhuoneeseen, jossa keski-ikäinen nainen oli pyyhkimässä pölyä yllään iso, raidallinen esiliina.
— Vilkaisen vain hänen pyhäkköään, kun hän kerran on ulkona, huudahti innostunut rouva ja pyyhälsi joukkoineen hallin poikki, ennen kuin Ted ehti varoittaa äitiään. Tämä oli jäänyt loukkuun, sillä taloa piirittivät taiteilija toiselta ja lehtimies toiselta puolen.
— Nyt ne saivat hänet kiinni, pahoitteli Teddy. — Turhaa hänen on näytellä sisäkköä, hehän tuntevat hänet kuvasta.
Mutta Jo pani parastaan, ja varmasti hän olisi pelastunut, jollei tuo kohtalokas kuva olisi paljastanut häntä. Rouva Parlamee pysähtyi kirjoituspöydän ääreen, ja välittämättä merenvahapiipusta, pöydän vieressä olevista miehen tohveleista ja isosta kirjekasasta, josta paistoi osoite "Prof. F. Bhaer", hän löi kätensä yhteen ja huudahti haltioissaan:
— Tytöt, tällä paikalla hän on kirjoittanut nuo ihanat kertomuksensa! Saisinko, saisinko minä ottaa paperinpalasen tai käytetyn kynänterän tai edes postimerkin muistoksi tästä nerokkaasta naisesta?
— Olkaa hyvä, rouva, vastasi palvelijatar vetäytyen syrjään ja vilkaisten poikaan, jonka silmät tuikkivat hilpeyttä.
Mutta vanhin tytär huomasi katseen. Nykäisten äitiään hän kuiskutti:
— Tuohan on rouva Bhaer itse.