DAN
Rouva Bhaer mietti usein, mahtoiko Danissa olla intiaaniverta; siihen ei viitannut ainoastaan pojan mieltymys vapaaseen kulkurielämään, vaan myös hänen ulkomuotonsa. Kahdenkymmenenviiden vuoden ikäisenä Dan oli pitkä ja jäntevä, tummakasvoinen ja niin terävän näköinen kuin ainakin mies, jolla on tarkat aistit. Hän oli täynnä tarmoa, hiukan karkea käytökseltään ja nopea sekä sanoissa että teoissa. Entinen liekki paloi hänen silmissään, hän näytti aina valppaalta niin kuin olisi tottunut olemaan varuillaan, ja hänen koko olemuksensa uhkui reippautta ja voimaa. Juuri tämä ominaisuus hänessä viehättikin niitä, jotka tunsivat hänen seikkailijanelämänsä ilot ja vaarat. Hän näytti hyvin valloittavalta jutellessaan äiti Bhaerin kanssa vankka ruskea käsi tämän kädessä.
— Unohtanutko? Kuinka voisin unohtaa ainoan kodin, joka minulla koskaan on ollut! Ei, minulla oli sellainen hoppu kertomaan hyvästä onnestani, etten jäänyt edes siistiytymään, vaikka olenkin kai enemmän villipuhvelin näköinen kuin milloinkaan. Ja Dan heilautti pitkää mustaa tukkaansa, sipaisi partaansa ja nauroi niin että huone raikui.
— Et näytä yhtään hullummalta. Minä olen aina ihaillut rosvoja, ja sinä olet ilmetty ryöväri. Josie ei kai muista sinua, mutta Ted kyllä tuntee Daninsa pitkästä parrasta ja heiluvasta harjasta huolimatta. Kohta he ovat kaikki täällä toivottamassa sinut tervetulleeksi, niin että kerro minulle vähän itsestäsi ennen kuin he tulevat. Ajattele, Dan, siitä on melkein kaksi vuotta, kun viimeksi olit täällä. Sinä olet siis menestynyt! sanoi Jo, joka oli äitien tapaan kiinnostuneena kuunnellut hänen kertomustaan Kaliforniasta ja erään pienen sijoituksen odottamattomasta tuotosta.
— Erinomaisesti. Minä en välitä rahasta, senhän tiedät, parasta antaa sen mennä menojaan, ettei tule huolta omaisuudesta. Silti on hauskaa saada rahaa, ettei tarvitse pihistää. Minun ei kannata säästää, sillä minunlaiseni eivät milloinkaan elä vanhoiksi, sanoi Dan. Näytti kuin hänen pieni omaisuutensa olisi rasittanut häntä aika tavalla.
— Mutta jos menet naimisiin ja asetut aloillesi niin kuin toivottavasti teet, sinulla täytyy toki olla jotain millä aloittaa. Ole vain järkevä ja sijoita rahasi johonkin. Kaikille tulee pahojakin päiviä, ja sinä haluat olla oma herrasi, vastasi rouva Bhaer vakavan näköisenä, vaikka olikin hyvillään, kun rahanhimo ei ollut tarttunut hänen hyväonniseen poikaansa.
Dan pudisti päätään ja katseli huonetta aivan kuin se olisi tuntunut liian ahtaalta.
— Kukapa välittäisi tällaisesta virvatulesta? Naiset pitävät tasaisista miehistä, eikä minusta koskaan tule tasaista.
— Voi Dan, kun minä olin tyttö, pidin juuri sellaisista seikkailijoista kuin sinä olet. Reipas ja rohkea, vapaa ja romanttinen viehättää aina naisia. Älä ole toivoton. Löydät kyllä vielä ankkurisi.
— Mitä sanoisit, jos toisin sinulle intiaanitytön? Dan kysyi veitikkamainen pilke silmissään ja tarkasteli nurkassa olevaa kaunista Galateian rintakuvaa.