Mary meni, mutta hänen emäntänsä ei voinut olla kuuntelematta puheen sorinaa. Sitten hän kuuli Maryn huutavan. Koska tyttö oli sievä ja säikky, rouva Bhaer heitti kynänsä ja lähti pelastamaan häntä.
Jo laskeutui majesteettisen ylväästi portaita ja pysähtyi katsomaan tunkeilijaa. Tämä näytti pyrkivän kohti portaita, joita Mary urheasti puolusti. Jo-rouva kysyi hyvin kunnioitusta herättävällä äänellä:
— Kuka tämä vieras on? Minähän olen kieltäytynyt ottamasta vastaan.
— En tosiaankaan tiedä, hän ei sano nimeään, väittää vain, että te olisitte pahoillanne, ellette tapaisi häntä. Mary väistyi punakkana ja suutuksissaan paikaltaan.
— Olisithan pahoillasi? vieras kysyi mustat silmät nauraen ja hampaat välkkyivät valkoisina pitkän parran keskeltä, kun hän rohkeasti kädet ojennettuina lähestyi kiivastunutta rouvaa.
Jo-rouva katsoi tarkkaan, sillä ääni tuntui tutulta, ja Maryn hämmästykseksi emäntä lensi sitten rosvon kaulaan ja huudahti riemuissaan:
— Poikakulta, mistä sinä tulet?
— Kaliforniasta, tulin sinua katsomaan, äiti Bhaer. Eikö olisikin ikävää, jos lähtisin muitta mutkitta tieheni, vastasi Dan suudellen häntä.
— Ajatella, että käskin ajaa sinut ulos talosta, vaikka olen odottanut sinua koko vuoden, nauroi Jo-rouva mennessään olohuoneeseen juttelemaan kotiutuneen kulkurinsa kanssa, jota tämä pila tavattomasti huvitti.
4