— Olkoon menneeksi. Muuta hyvää sinä et minulle annakaan.
Ja Tom narskutti alakuloisena annostaan.
— "Taikaa sull' eikö mielen tautiin, taitoa nykiä surun juuret muistist' irti", lausutti Josie murheellisesti kaiteelta.
— Lähde minun mukaani, niin teen sinusta miehen. Jätä pillerit ja pulverit ja samoile vähän maailmaa, niin unohdat, että sinulla sydäntä ja vatsaa onkaan, sanoi Dan tarjoten kaikkiin tauteihin omaa parannuskeinoaan.
— Tai lähde minun kanssani merille! Kunnon meritauti saa sinut jaloillesi ja kaakkoismyrsky puhaltaa pois masennuksen. Tule laivalääkäriksi — helppo toimi ja lystiä loputtomiin!
"Jos Nan on sulle suuttunut, niin nosta purje pois ja etsi tyttö sellainen, joka sopuisampi ois",
jatkoi Emil, jolla aina oli ystävilleen tarjolla laulunpätkä murheeseen.
— Saa nähdä, mietin ehkä asiaa, kun saan diplomini. En aio raahustaa kolmea ikävää vuotta saamatta siitä paperia. Siihen asti…
— En ikinä hylkää rouva Micawberia, keskeytti Teddy niiskuttaen — ja lensi samassa Tomin tönäisemänä portailta märkään heinikkoon.
Kun muut olivat menneet, jäi Dan kuistille nauttimaan tuulesta, joka puhalsi heinäpelloilta ja toi mukanaan kukkien tuoksua. Hän seisoi siinä vielä nojaillen kuutamossa, kun Jo tuli sulkemaan ovea.