— Minä tulen joskus isän kanssa katsomaan, vetävätkö sinun hevosesi vertoja Pyhän Markuksen torin tai Capitoliumin kukkulan ratsuille. Älä sinä pilkkaa minun jumaliani, minäkin koetan antaa arvoa sinun jumalillesi, sanoi Bess rauhaa rakentaen.
— Vanhalla maailmalla on kyllä etunsa, mutta ei toki kaikkia. Englannissa Man-saarella naisilla on vaaleissa samat oikeudet kuin miehilläkin, mutta meillä ei ole. Se on synti ja häpeä, intoili Nan.
— Voi, älkää ruvetko puhumaan äänioikeudesta. Ihmiset riitelevät siitä aina ja haukkuvat toisiaan. Ollaan sovussa ja hiljaa tänä iltana, pyysi Daisy, joka inhosi väittelyä yhtä kiihkeästi kuin Nan sitä rakasti.
— Sinä saat äänestää niin paljon kuin tahdot meidän uudessa kaupungissamme, Nan. Saat olla pormestari ja raatimies ja hoitaa koko hallinnon. Siellä on kaikki vapaata kuin ilma, muuten minä en voi elää siellä, sanoi Dan ja lisäsi nauraen: — Huomaan että rouva Rasavilli ja rouva Shakespeare Smith ovat yhäkin eri mieltä tärkeistä kysymyksistä.
— Jos kaikki olisivat yksimielisiä, ei edistyttäisi lainkaan. Daisy on oikea kullanmuru, mutta näissä asioissa ihan pöhkö. Häntä pitää ravistella yhtä mittaa.
— Kyllä minä pidän Daisyn ajan tasalla, sanoi Demi hellästi ja kietoi kätensä sisaren vyötäisille.
Dan katseli heitä haikeana ja mietti, kuinka hyvältä mahtoi tuntua, kun vierellä oli sisar. Hänen yksinäinen nuoruutensa tuntui entistä ankeammalta. Mutta Tomin äkillinen puuskahdus hälvensi tunteilun.
— Minä haluaisin olla kaksonen. Olisi mukavaa, jos olisi joku lohduttamassa, kun toiset tytöt ovat olleet julmia.
Tomin onneton rakkaus oli perheen alituisena pilailun aiheena, ja hänen huokauksensa herätti naurunpuuskan. Nan otti esille pillerirasian ja sanoen virallisen näköisenä:
— Arvasin että söit liikaa hummeria. Ota neljä tablettia, niin ruuansulatushäiriösi menee ohi. Tom huokailee ja on aina ihan hupsu syötyään liikaa.