— Tämä on parempaa kuin sirkus! huudahti Jo toivoen, että olisi itse vielä tyttö ja saisi ratsastaa tuollaisen salaman selässä. — Näyttää siltä, että Nan saa asetella luita paikoilleen aamusta iltaan, sillä tuossa menossa Ted kyllä taittaa jokaisen luunsa.
— Ei haittaa vaikka muutaman kerran putoaakin, ja uudet huolet ja huvit ovat pojalle vain hyväksi. Mutta pelkään ettei Dan koskaan malta astella auran perässä ratsastettuaan tuommoisella Pegasoksella, sanoi herra Bhaer, kun musta tamma pyyhälsi portista ja tuli lentäen lehtokujaa pitkin. Se pysähtyi heti komennuksesta ja seisoi innostuksesta väristen paikallaan, kun Dan hyppäsi satulasta.
Ted halusi heti opetella, hän istui pian satulassa ja huomasi Oktoon siivoksi kuin lammas, kun hän hölkytteli sillä tiehensä opistoa kohti. Bess kiiruhti mäkeä alas nähtyään ratsastuksen kaukaa, ja kaikki kokoontuivat kuistille, kun Dan väänsi kannen auki isosta arkustaan, jonka ajuri oli jättänyt oven eteen.
Yleensä Dan piti tavaraa mukanaan vain sen verran kuin hänen kuluneeseen laukkuunsa mahtui. Mutta kun hänellä tällä kertaa oli rahaa, hän oli tuonut aika kasan tuliaisia, varsinkin intiaanitavaraa ja metsästysmuistoja.
— Koit kyllä syövät meidät, ajatteli Jo, kun karvainen pää tuli esille ja sitä seurasi sudennahka hänen jalkojensa peitteeksi, karhuntalja professorin työhuoneeseen ja ketunhäntien koristamat intiaanipuvut pojille ja Josielle. Ted ja Josie pukeutuivat heti niihin ja lähtivät hämmästyttämään ystäviään järjestämällä eri puolilla kahakoita sotakirveet, jouset ja nuolet aseinaan.
Tytöt ihailivat kirjavia linnunsiipiä, töyhtöisiä pampasruohoja, helminauhoja ja sieviä kaarna- ja höyhentöitä. Kivet, nuolenpäät ja alkukantaiset piirrokset kiinnostivat professoria. Ja Laurie sai Danilta sarjan haikeita intiaanilauluja koivuntuoheen kirjoitettuina.
— Puuttuu vain teltta päämme päältä, niin kaikki olisi täydellistä. Minun pitäisi kai tarjota teille paahdettua maissia ja kuivattua lihaa päivälliseksi tämän hienon pow-wow'n jälkeen, sanoi Jo katsellen isossa hallissa vallitsevaa maalauksellista sekamelskaa, kun koko joukko lojui pitkin lattiaa huovilla ja taljoilla, kuka koristautuneena milläkin tavoin sulilla, mokkasiineilla tai intiaanihelyillä.
— Hirventurvat, karhunpaisti ja käristetyt ydinluut olisivat tietysti paikallaan, mutta olkoon menneeksi, tuo vain vaihteeksi esiin lampaasi ja vihanneksesi, sanoi Dan arkulta, jossa istui kuin suuri heimopäällikkö koira jalkojensa juuressa.
* * * * *
Näin alkoi kesäloma. Monet nuoret jäivät opistoon loma-ajaksikin, sillä he olivat enimmäkseen varattomia ja kotoisin etäisistä valtioista. Pienen opiskelijayhteiskunnan rauhalliseen maailmaan Dan ja Emil toivat mukanaan virkistävän tuulahduksen.