— Minusta tulee kyllä lihava, mutta sinä et vielä aikoihin pysy niin aloillasi, että saisit lihaa luittesi ympärille, kultaseni, vastasi Meg kiinnittäen puuhakkaasti sisaren ratkenneita röyhelöitä.
Laurie pistäytyi hetkeksi ikkunasyvennykseen.
— Taidat olla tapasi mukaan vahinkoja korjaamassa, Jo? Sinä et ole koskaan osannut liikkua repimättä itseäsi. Lähde vähän kiertelemään ja vilvoittelemaan ennen illallista.
Jutellessaan Laurie vei Jon musiikkihuoneeseen, joka oli melkein tyhjillään, sillä äskeinen tanssi oli ajanut nuoret puutarhaan ja halliin. Pysähtyen suuren ikkunan ääreen hän osoitti kuistilla olevaa ryhmää.
Herra March istui nojatuolissa ja Bess tyynyllä hänen jalkojensa juuressa. Molemmat kuuntelivat Dania, joka pylvääseen nojaten puhui tavallista innokkaammin. Vanha mies oli varjossa, mutta tyttö katseli kuun valossa kertojaa kokonaan uppoutuneena tarinaan. Tummine piirteineen, hartioillaan kirjava viitta Dan oli perin eksoottisen näköinen, ja äkkiä Jo kuiskasi:
— Minusta on hyvä, että hän lähtee pois. Hän on liian maalauksellinen tänne haaveellisten tyttöjen joukkoon. Ei ihme jos noiden lasten pää menee pyörälle.
— Ole huoletta. Dan on aivan yhtä kömpelö kuin ennen vanhaan enkä usko että hänestä on naissankariksi koskaan. Kylläpä prinsessa on kaunis tuossa valaistuksessa!
— Pikku kähäräpää näyttää hyvältä aina ja kaikkialla, sanoi Jo hellästi kääntyessään jatkamaan matkaa.
Seuraavasta ikkunasta avautuva näky sai Laurien nauramaan makeasti. Päässään iso nenäliina Tom oli polvillaan Nanin edessä, joka kaikesta päätellen kaivoi neulalla hänen kämmenestään tikkua tai okaa.
— Sattuuko pahasti? Nan kysyi kääntäen kämmentä valoon päin.